Kosmologian
filosofiaa
…ja johtopäätökset. Teen hieman yhteenvetoa sillä
riskillä että saan taas kuulla valtavat haukkumiset. Varmasti joku pystyy
asialliseenkin keskusteluun. Nämä mietiskelyt ovat aivan varmasti
varteenotettavia, oltiin niistä muuten mitä mieltä tahansa, ja käydyssä
keskustelussa ne ovat muotoutuneet, eivät omassa päässäni pelkästään.
Avaruus on kaikenkäsittävä rajaton ja ajaton tila
ilman ulkopuolta. Galaksien etääntyminen selittyy tästä rationaalisesta
tosiasiasta; oikeasti ne vaan näyttävät etääntyvän, mutta varsinaisesti ne vain
kiertävät monimutkaisilla radoilla toisiaan. Tilanne on sama kuin maapallon ja
auringon suhteessa, aurinko vaan näyttää kiertävän maapalloa. Tämän
perustelemiseksi tarvitaan seuraavat teesit ja perustelut:
1. Kaikki
tieteet kuuluvat edelleen filosofiaan, filosofia on muun ohessa myös
yleistiede. Tieteen filosofia ja tieteen historia kuuluvat edelleen
filosofiaan.
2. Kosmologia
on edelleen tähtitieteen lisäksi myös filosofiaa: miten universumi on
kehittynyt, millainen se nyt on ja miten kehitys jatkuu, ovat edelleen myös
filosofian kysymyksiä.
3. Kosmologia
on kehittynyt eksaktiksi luonnontieteeksi, mutta sen perusteiden tutkiminen on
edelleen myös filosofiaa, niin kuin kaikissa tieteissä ja itse tieteen
tekemisessä yleisestikin.
4. Viime
vuosisadan alussa käytiin väittely siitä, onko universumi staattinen,
muuttumaton, vai dynaaminen, muuttuva, ja dynaaminen käsitys, laajenevan universumin
malli voitti, koska suhteellisuusteorian kaavoista se seurasi, ja galaksien
punasiirtymistä päätelty etääntyminen sopi siihen. Kun laajentuva malli ennusti
taustasäteilyn, enemmistö kosmologeista siirtyi sitä kannattamaan.
5. Kosmologian
historian kulusta riippumatta voidaan silti edelleen puolustaa myös ikuisen ja
äärettömän (rajattoman) universumin mallia. Se on rationaalisesti
tyydyttävämpi, järkevämpi.
On
vain tarkemmin mietittävä, mitä universumin ikuisuus ja rajattomuus oikein
käytännössä ovat, että voitaisiin muodostaa fyysikkoja kiinnostava testattava
malli. Avaruus on rajaton ja ajaton. Mitä ne ovat? Universumi on avaruus ja sen
materia, voimat ja energiat yhdessä, se on ikuinen. Mitä ikuisuus oikein on?
Ei
pidä miettiä, onko universumi staattinen vai dynaaminen, vaan: Mikä
universumissa on staattista ja mikä dynaamista? Staattista on kai avaruus, tila
itse, dynaamista on galaksien kehitys ainakin. Tasapainotilojen, räjähdysten ja
niitä seuraavien kaaostilojen vaihtelu myös on ikuista, staattista, vaikka ne
tapahtumat ovat dynaamisia, suuremmissa ja pienemmissä osissa universumia.
Onko
universumimme koko universumi vai vaan osa siitä?
6. Avaruus
on kaikenkäsittävä rajaton tila ilman ulkopuolta. Kun näin
ajatellaan, galaksien etääntyminen johtuu siitä, että koska ne eivät voi
kulkeutua ulkopuolelle, kun sitä ei ole, niiden liikkeet toistensa suhteen ovat
pakostakin kaareutuvia, ympyrä-, ellipsi- ja spiraaliratoja, joita muiden
galaksien vetovoimat vinouttavat. Ne vain näyttävät etääntyvän
katsomispisteestä, koska kauempana niiden liikkeet ovat vauhdikkaampia katsojaan
nähden aivan kuten karusellissä. Näin ollen ei tarvita avaruuden laajenemista
ja on aivan järkevää luopua sellaisesta johtopäätöksestä ja muuttaa teorioita.
7. Muutkin
empiiriset havainnot sopinevat tähän, eikä tarvita alkua ollenkaan, ei sen alun
singulariteettiä, ei laajenemista, ei inflaatiota. Pimeää
ainetta ja energiaa ei tarvita paljon ollenkaan.
8. Tällä
asialla ei ole vielä mitään tekemistä uskonnon kanssa. Uskonto tulee mukaan
vasta kun mietitään, mikä osuus luomisella on kaikessa universumin ja maapallon
evoluutiossa. Niin kuin huomataan, galaksien etääntymisen ja staattisen tai
dynaamisen universumin mietiskelyssä luomis- asiaa ei tarvitse mietiskellä
vielä ollenkaan.