Kosmologian filosofiaa

 

…ja johtopäätökset. Teen hieman yhteenvetoa sillä riskillä että saan taas kuulla valtavat haukkumiset. Varmasti joku pystyy asialliseenkin keskusteluun. Nämä mietiskelyt ovat aivan varmasti varteenotettavia, oltiin niistä muuten mitä mieltä tahansa, ja käydyssä keskustelussa ne ovat muotoutuneet, eivät omassa päässäni pelkästään.

Avaruus on kaikenkäsittävä rajaton ja ajaton tila ilman ulkopuolta. Galaksien etääntyminen selittyy tästä rationaalisesta tosiasiasta; oikeasti ne vaan näyttävät etääntyvän, mutta varsinaisesti ne vain kiertävät monimutkaisilla radoilla toisiaan. Tilanne on sama kuin maapallon ja auringon suhteessa, aurinko vaan näyttää kiertävän maapalloa. Tämän perustelemiseksi tarvitaan seuraavat teesit ja perustelut:

 

1.      Kaikki tieteet kuuluvat edelleen filosofiaan, filosofia on muun ohessa myös yleistiede. Tieteen filosofia ja tieteen historia kuuluvat edelleen filosofiaan.

2.      Kosmologia on edelleen tähtitieteen lisäksi myös filosofiaa: miten universumi on kehittynyt, millainen se nyt on ja miten kehitys jatkuu, ovat edelleen myös filosofian kysymyksiä.

3.      Kosmologia on kehittynyt eksaktiksi luonnontieteeksi, mutta sen perusteiden tutkiminen on edelleen myös filosofiaa, niin kuin kaikissa tieteissä ja itse tieteen tekemisessä yleisestikin.

 

4.      Viime vuosisadan alussa käytiin väittely siitä, onko universumi staattinen, muuttumaton, vai dynaaminen, muuttuva, ja dynaaminen käsitys, laajenevan universumin malli voitti, koska suhteellisuusteorian kaavoista se seurasi, ja galaksien punasiirtymistä päätelty etääntyminen sopi siihen. Kun laajentuva malli ennusti taustasäteilyn, enemmistö kosmologeista siirtyi sitä kannattamaan.

 

5.      Kosmologian historian kulusta riippumatta voidaan silti edelleen puolustaa myös ikuisen ja äärettömän (rajattoman) universumin mallia. Se on rationaalisesti tyydyttävämpi, järkevämpi.

 

On vain tarkemmin mietittävä, mitä universumin ikuisuus ja rajattomuus oikein käytännössä ovat, että voitaisiin muodostaa fyysikkoja kiinnostava testattava malli. Avaruus on rajaton ja ajaton. Mitä ne ovat? Universumi on avaruus ja sen materia, voimat ja energiat yhdessä, se on ikuinen. Mitä ikuisuus oikein on?

 

Ei pidä miettiä, onko universumi staattinen vai dynaaminen, vaan: Mikä universumissa on staattista ja mikä dynaamista? Staattista on kai avaruus, tila itse, dynaamista on galaksien kehitys ainakin. Tasapainotilojen, räjähdysten ja niitä seuraavien kaaostilojen vaihtelu myös on ikuista, staattista, vaikka ne tapahtumat ovat dynaamisia, suuremmissa ja pienemmissä osissa universumia.

 

Onko universumimme koko universumi vai vaan osa siitä?

 

6.      Avaruus on kaikenkäsittävä rajaton tila ilman ulkopuolta. Kun näin ajatellaan, galaksien etääntyminen johtuu siitä, että koska ne eivät voi kulkeutua ulkopuolelle, kun sitä ei ole, niiden liikkeet toistensa suhteen ovat pakostakin kaareutuvia, ympyrä-, ellipsi- ja spiraaliratoja, joita muiden galaksien vetovoimat vinouttavat. Ne vain näyttävät etääntyvän katsomispisteestä, koska kauempana niiden liikkeet ovat vauhdikkaampia katsojaan nähden aivan kuten karusellissä. Näin ollen ei tarvita avaruuden laajenemista ja on aivan järkevää luopua sellaisesta johtopäätöksestä ja muuttaa teorioita.

7.      Muutkin empiiriset havainnot sopinevat tähän, eikä tarvita alkua ollenkaan, ei sen alun singulariteettiä, ei laajenemista, ei inflaatiota. Pimeää ainetta ja energiaa ei tarvita paljon ollenkaan.

8.      Tällä asialla ei ole vielä mitään tekemistä uskonnon kanssa. Uskonto tulee mukaan vasta kun mietitään, mikä osuus luomisella on kaikessa universumin ja maapallon evoluutiossa. Niin kuin huomataan, galaksien etääntymisen ja staattisen tai dynaamisen universumin mietiskelyssä luomis- asiaa ei tarvitse mietiskellä vielä ollenkaan.