Tupakasta vierotusryhmän kokemuksia

Vedin joskus Porin tupakkaklinikalla vieroitusryhmiä. Yleensä ihmiset näissä ryhmissä pystyivät lopettamaan tupakoinnin, vaikka he yksin eivät olleet siihen pystyneet. Mutta huomasin, että oli kolme ryhmää, jotka eivät edes tämän ryhmän tuella kyenneet lopettamiseen. He tarvitsisivat jotakin intensiivisempää laitos- ja lääkehoitoa.

Nämä ryhmät olivat: ensinnäkin ketjupolttajat. Ketjupolttajat polttivat kaksi tai useampia askeja päivässä. Siitä tulee niin suuri riippuvuus, että sitä ei enää omalla tahdolla ja ryhmänkään tuella pysty katkaisemaan. Varmaankin sellaisia ketjupolttajia on, jotka ovat tähän kyenneet, mutta ne ovat poikkeustapauksia.

Toiseksi juuri eronneet. Jos ihminen on juuri eronnut avioliitosta tai jostakin tärkeästä rakkaussuhteesta, niin tupakointi on niin tärkeätä, että siitä ei ole helppo luopua.

Kolmanneksi viinasta samalla luopuvat. Ilmeisesti on turha yrittää yhtä aikaa raitistua sekä alkoholista että tupakasta. Alkoholi on pahempi ja ensiksi sen kanssa on opittava pärjäämään. Sitten vasta joskus myöhemmin kannattaa yrittää luopua tupakasta.

Muuten huomasin sellaisen asian, että tällaisessa päämäärä-suuntautuneessa ryhmässä ihmiset olivat haluttomia syventämään keskustelua esim itsemurhataipumuksiin. Tupakointihan on tunnetusti myös itsetuhokäyttäytymistä. Yksi ryhmänjäsen hermostui pahanpäiväisesti ja samoin ryhmän varavetäjä. Luovuin heti tällaisista yrityksistä, siihen tarvittaisiinkin pidempiaikainen terapiaryhmä.