Mitä Raamattu sanoo luomisesta? (Jatkoa)

Asiaan tulee kyllä hieman lisävalaistusta, kun katsotaan Ilmestyskirjan toiseksi viimeistä lukua. Siinä Johannes profetoi aivan selvästi, että tuhatvuotisen valtakunnan lopussa Jumala luo uuden maan ja uuden taivaan. Siion, Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta, ja maa muuttuu aivan kuin lasimereksi. Siis kirkastetuksi planeetaksi, jossa ylösnousseet kirkastetut ihmiset ja taivaalliset olennot asuvat.

Raamattuun uskovan mielestä tässä kohtaan täytyy tieteen olla väärässä, koska tähtitiede nykyään ajattelee, että maapallo jatkaa tällaisenaan, kunnes aurinko räjähtää ja sammuu, joskus miljardien vuosien päästä. Raamatun ilmoituksen mukaan näin ei tapahdu, vaan luodaan uusi taivas ja uusi maa, maailman lopussa, johon ei ole paljoakaan tuhatta vuotta pidempi aika. Alusta voimme väitellä, eikä ole selvää milloin ja mitä on tapahtunut, mutta loppu on selkeä eikä ilmoituksessa ole tulkinnanvaraa.

Kun Jumala tekee tällaista, näin suuria, se asettaa kyllä toiseen valoon ensimmäisenkin maailman luomisen. (Meidän maailmaamme sanotaan Ilmestyskirjassa ensimmäiseksi maailmaksi (Ilm. 21: 1)). Suunnilleen 4000 v. eKr, 6000 v. sitten (tai esimerkiksi 7000 v. vielä aikaisemmin alkaen, jos on kysymys tuhatvuotisista jaksoista) on tapahtunut jotain valtavaa, jokin ihme, eikä mikään pikkutapahtuma. Olisikohan sitten niin, että evoluutio on tapahtunut henkimaailmassa, ja lajit on sitten tuotu maapallolle, maapallolle luotuun uuteen järjestykseen? Vai onko evoluutio maan tomulle tapahtunut niin kuin kehitysoppi sanoo, ja Jumala on vain puhaltanut elollisiin olentoihin ikuisen elämän hengen? Tai oliko menneisyydessä jokin katastrofi, jonka jälkeen ”maa oli autio ja tyhjä” ja sitten lajit ym. luotiin uudestaan? Tai on tapahtunut jotain muuta, jonka aikaa ja tapaa emme vielä ymmärrä?

Oli sitten tapahtunut mitä tahansa, se on jotakin valtavaa ja ihme, eikä sitä voi paremmin kuvata kuin luomiskertomuksen sanoin, ja se on vielä tuntematon asia tieteellemme ja salaisuus ihmisille. Tulemme tässä taas hieman lähemmäksi kreationisteja, koska Raamatussa selvästi puhutaan tällaisesta tulevaisuudessa luotavasta uudesta maailmasta. Silloin ensimmäinenkin maailma on luotu ennen kaikkea Jumalan Sanalla, niin kuin Raamattu kertoo, eikä evoluutioteorian mukaisesti pelkästään.

Maapallo on syntynyt n. 5 miljardia vuotta sitten, jolloin aurinko syttyi tähdeksi ja kaasut ja erilliset aineet tiivistyivät planeetoiksi aurinkokunnassa. Tästä ei ole minkäänlaista epäilystä, ja tieteen sana pitää tässä paikkansa. Ainoa vaihtoehto on, että maapallo on siirretty henkimaailmasta tai muualta avaruudesta tähän näkyvään, meidän maailmaamme.

Universumissa ja henkimaailmassa on monenlaisia sfäärejä, tasoja ja valtakuntia, ja Jumala tulee muuttamaan maapallon järjestyksen, siirtämään maapallon - luodessaan uuden taivaan ja maan - taivaallisten, kirkastettujen taivaankappaleiden joukkoon, kun se nyt on ihmisen kehityksen koetuspaikkojen joukossa. Paratiisin aikana ainakin Edenin puutarha oli paratiisipaikkojen joukossa, ja viimeistään Edenin puutarhasta karkoittamisen yhteydessä maa siirtyi koetuspaikkojen joukkoon. Kuitenkin ilmeisesti koko tätä 5 miljardin vuoden aikaa maapallon synnystä tuhatvuotisen valtakunnan loppuun sanotaan ensimmäiseksi maailmaksi Ilmestyskirjassa, vaikka tässä ensimmäisessä maailmassa on ainakin kolme vaihetta: alkuvaihe, paratiisivaihe ja koetuspaikkavaihe.

Tästä alkuvaiheesta, jolloin maa oli aluksi tuliperäinen taivaankappale ja sitten tuli dinosauruksia ym., joita kaikkia ei enää ole, ei Raamattu välttämättä puhu paljoakaan, mutta sellainen vaihe on tieteen mukaan ollut, eikä sitä tarvitse kieltää, eikä evoluutiota siellä.

On huomionarvoista, että luomiskertomuksen ja kehitysopin mukaan tapahtumat menevät suunnilleen samassa järjestyksessä. Mutta luomiskertomuksen johdosta on viitteitä, että lajeja on myös luotu, tuotu tänne muualta avaruudesta tai henkimaailmasta. Tällaisten mahdollisuuksien kieltämisessä evoluutioteoria on torso ja väärässä. Asioiden järjestyksen tapa ja kehitysopin ja luomiskertomuksen väitteiden yhdistäminen ja virheellisten ajatusten poissulkeminen järkeenkäyvästi on vasta aivan alkuvaiheissaan teologiassa, ja biologiassa niin että fundamentalistien ei kannattaisi olla niin varmoja mielipiteistään.

On olemassa kaksi vastakkaista jääräpäistä leiriä, evoluutioteorian metodologisesti ateistiset kannattajat ja fundamentalistiset kreationistit, jotka kumpikin väittävät olevansa välttämättä oikeassa. Kumpikin on jossakin oikeassa ja jossakin väärässä, emmekä vielä tiedä täsmällisesti kuinka kaikki on tapahtunut. Luomiskertomus näistä tapahtumista on draamallinen ja taiteellinen kertomus ja ennen kaikkea uskonnollinen temppeliteksti, se on vain tapahtumien teologisen puolen kertomus, siinä ei ole tähtitieteellistä, paleontologista, arkeologista, geologista eikä biologista selvitystä asioista.

Meidän tehtävämme on ympätä luomiskertomuksen tulkintaan nykyaikainen tähtitiede, geologia ja biologia. Siihen ei profeetoilla muinaisaikoina ollut tarvetta eikä mahdollisuutta. Fundamentalistit ovat tässä tehtävässä aivan liian yksisilmäisiä.

Jokin totuus on evoluutioteoriassakin, fossiilit, jääkenttien porausnäytteet ynnä muut jäänteet aikaisemmilta ajoilta viittaavat edelleen evoluutioteorian mukaiseen kehitykseen; jokin 5 miljardin vuoden menneisyys maapallolla on.

Ei evoluutioteoriaa joka suhteessa tarvitse vastustaa, päinvastoin evoluutio universumissa muualla tekee Jumalan olemassaolon mahdolliseksi, siitä jopa seuraa yksi nykyaikainen todistus Jumalan olemassaolosta. Vastustamisen sijasta pitäisi ihmiset saada oivaltamaan, ettei evoluutioteorian takia kannata uskosta luopua, päinvastoin: jos teoriassa on jotain totta, silloin on saatu tieteellinen todistus Jumalan olemassaolosta, koska: ei kehitys ihmiseen pääty, eikä ole todennäköisesti päättynyt muualla avaruudessa.

Kuitenkin, miten tahansa Jumala on luonut maan ja taivaan täällä, universumin muiden tähtien ja galaksien luomisen ja kehittymisen on täytynyt tapahtua paljon aikaisemmin. Jo puhtaan loogisesti on mahdotonta, että Jumala olisi luonut koko universumin - siis myös henkimaailman ja itsensä - tyhjästä olemassa olevaksi; loogisesti ajatellen koko universumin on täytynyt aina olla ja se tulee aina olemaan. Koko universumilla ei ole alkua eikä loppua, vaikka maalla on.

Luominen on universumissa olemassa olevien asioiden järjestämistä, uuden järjestyksen luomista, asioiden ja olioiden tuomista henkimaailmasta aineelliseen maailmaan eikä luomista tyhjästä olemassa olevaksi. Siis vaikka Raamatun sanan tulkinnassa täytyy vähän antaa kreationisteille periksi tämän Johanneksen ilmestyksen takia, Raamattu selvästikin puhuu vain tästä maailmasta eikä koko universumista. Alku luomiskertomuksen alussa tarkoittaa ensimmäisen taivaan ja maan alkua täällä. Loppu on uuden taivaan ja uuden maan luominen. Universumi ja sen tähdet, galaksit, sfäärit, valtakunnat ja tasot on taas vanhempi ja isompi kokonaisuus.

Olli Santavuori

Porissa, 25.2.2014