SOTATAPAHTUMAT BASTUSKERISSA

VUONNA  1918 MAALISKUUN 6.–13. PVNÄ.

Pekka Tuominen 30.9.- 19.10.2025

Ensimmäinen varsinainen taistelu Ahlaisissa punaisten ja valkoisten joukkojen välillä, Porin punakaarti läntisen rintamanosan vasemmalla sivustalla, alkoi Pohjansahassa 25.02. 1918.

Maaliskuun 5. pnä valkoisten sotilasosasto suoritti tiedusteluretken Ahlaisten ja Anttooran/ Bastuskerin väliseen saaristoon, jossa osasto ei kohdannut eikä havainnut punaisten joukkoja.  Valkoiset päättivät lähteä etenemään seuraavana päivänä kuudes maaliskuuta kohti Tallooran saaria, missä oli tarkoitus järjestäytyä kolmeen erilliseen sotilasosastoon ja aloittaa eteneminen kohti Lampaluotoa, Bastuskeria ja Anttooraa. 

Aamun valjettua valkoisten kärkiosasto (39 sotilasta) lähti liikkeelle Ahlaisista ja sen lähestyessään Tallooraa avasivat punaiset - heitä oli vajaa joukkue - kivääritulen osastoa kohti, jolloin syntyneen laukaustenvaihdon jälkeen punaiset vetäytyivät Bastuskeriin.

Valkoisten pääjoukon saapuessa myöhemmin Tallooraan suoritettiin nopea järjestäytyminen kolmeen erilliseen sotilasosastoon, joista yksi aloitti etenemisen kohti Bastuskeria ja kaksi valmistautui etenemään kohti Lampaluotoa ja Anttooraa.

Suurin osa punaisten taistelujoukoista oli tuolloin sijoittunut Bastuskeriin. Kun valkoiset etenivät täysin avoimella jäällä ja punaiset tiesivät olla varuillaan, aloittivat he voimakkaan kivääri- ja konekivääritulen, joka pakotti etenevän sotilasosaston pysähtymään. Noin parin tunnin laukaustenvaihdon jälkeen valkoisten taisteluosasto onnistui vetäytymää jäältä takaisin Tallooraan ja tässä tilanteessä valkoiset luopuivat Bastuskerin, Lampaluodon ja Anttooran valtaamissuunnitelmasta.

Anttooran/Bastuskerin edustalle edenneen valkoisten joukko-osasto kuului Porin Rykmentin II pataljoonan (komentaja oli jääkäriluutnantti Paavo Talvela) 1. komppaniaan, jonka päällikkönä oli jääkäriluutnantti Karl Sovelius. Mukana komppaniassa olleita paikallisia Ahlaisten ja sen saariston miehiä m. m, Juho Aaltonen, Yrjö Purola, Uuno Meriluoto, Kalle Erkkilä, Eero Lehtinen, Aimo Mattila, Kalle Oramaa, Väinö Westerholm ja Uuno Säämäki, jotka komppanian miesten mukana myöhemmin etenivät Reposaarelle iltapäivällä 12. 04. 1918.

Bastuskerissa, Anttoorassa ja Lampaluodossa olleiden punaisten joukko-osaston komentajana oli reposaarelainen Karl Palenius ja komppanian päällikköinä Bastuskerissa ja Anttoorassa reposaarelaiset Alfred Westerlund ja Ville (Fredrik Vilhelm) Berglund ja virolainen Tunkman.

Helmikuun viimeisellä viikolla Pohjansahassa alkaneen taistelun jälkeen ja siitä seuranneen rintamatilanteen muuttuminen punaisten joutuessa perääntymään, Punaisten pohjoisen rintaman komentaja Hugo Salmela nimitti Porin rintaman uudeksi komentajaksi maaliskuun 6. pnä helsinkiläisen Kustaa Salmisen ja hänen mukanaan Poriin tuli helsinkiläinen Hugo Eloranta, jonka Salminen nimitti edellä mainitusta päivämäärästä lukien Porin läntisen rintamanosan komentajaksi. Tämä rintamanosa ulottui Anttoorasta Noormarkkuun ja oli n. 25 km pitkä ja sille oli varattu n. 1700 miestä, joista n. 600 oli määrä toimia erillisinä sotilasosastoina Anttooran, Bastuskerin ja Lampaluodon alueella; kolme komppaniaa Bastuskerissa ja Anttoorassa ja yksi Lampaluodossa sekä osallistua pian alkavaan Porin rintaman yleishyökkäykseen tehtävänään edetä yllä mainittujen saarien linjalta kohti pohjoista Ahlaisiin.   

Läntisen rintamanosan komentaja Hugo Eloranta tuli Bastuskeriin maaliskuun 6.pv:n iltana tehtävänään valmistella ja saattaa Bastuskerin, Anttooran ja Lampaluodon rintamalohko kaikilta osin taisteluvalmiiksi/-kelpoiseksi ja järjestää joukot taisteluryhmitykseen. Porin rintaman yleishyökkäyksen oli määrätty alkamaan14. maaliskuuta ja tähän liittyen rintaman komentaja oli antanut Läntisen rintamanosan komentajalle määräyksen valmistautua hyökkäämään 9.  päivänä maaliskuuta Bastuskerista/Anttoorasta kohti valkoisten rintaman äärimäisenä oikealla sivustalla olevia joukkoja vastaan, jotka olivat sijoittuneena Saanteen (Sandö) niemeen tehtävänään karkottaa valkoiset niemestä ja ottaa niemi haltuunsa sekä valmistautua punaisten yleishyökkäyksen alkaessa 14. maaliskuuta etenemään Saanteesta valkoisten rintaman selustaan.

Elorannan tehtävä oli varsin kiireellinen, hänen saapumispäivänään oli punaisilla ollut edellä mainittu aseellinen yhteenotto valkoisten kanssa ja joukot olivat sen jäljiltä jonkin verran sekavassa tilassa. Elorannan johdolla muodostettiin yli 400 miehen vahvuinen erillinen sotilasosasto järjestäytyen kolmeksi komppaniaksi, joidenka tuli toteuttaa edellä mainittu hyökkäys. Tämän sotilasosaston varustamiseen ja huoltamiseen liittyi - osaltaan lyhyen valmistautumisajan vuoksi - hankaluuksia ja vaikeuksia koskien lähinnä sotilaiden hyökkäyksen aikana tarvitsemaa muonitusta ja kuormahevosten tarvitsemaa rehua, hevosia rekineen tarvittiin aseiden, ampuma -/muonatarvikkeiden ja muiden varusteiden sekä mahdollisten haavoittuneiden ja kaatuneiden kuljettamiseen.

Elorannan oli turvauduttava ns. pakkoluovutusmenettelyyn, joiden kohteeksi joutuivat yleisesti paikalliset maatilat - niiden isännät/omistajat.  Hän aloittikin pakkoluovutustoimet heti saapumistaan seuraavana päivänä 7. maaliskuuta ja menikin tapaamaan Bastuskerissa asuvaa tilanomistajaa Peter (kutsumanimi Pekka) Emil Sandbergia tarkoituksena saada hänet luovuttamaan mm. perunoita, jauhoja, kauroja ja heiniä punakaartille, Elorannan mukana oppaana oli paikallinen punakaartilainen, joka tunsi Anttooran ja Bastuskerin tuolloiset olosuhteet erittäin hyvin.

Punakaartilaisten saavuttua tilan päärakennuksen piha-alueelle tuli tilan isäntä Pekka Sandberg myös paikalle ja kohtasi Elorannan ja hänen mukanaan tulleet punakaartilaiset tilan aitan edustalla, heistä paikalla oli Lampaluodon, Bastuskerin ja Anttooran punaisten joukko-osaston komentaja Karl Palenius, kolme punaisten komppanian päällikköä Alfred Westerlund, Ville Berglund ja virolainen Tunkman. Hugo Elorannan mukana oli myös hänen oppaansa, paikallinen punakaartilainen, lisäksi etäämpänä piha-alueella oli useita punakaartilaisia.  

Sandbergin ja Elorannan välinen aitan edustalla käydyn keskustelun tarkempi sisältö ei ole tiedossa, Eloranta on kuitenkin vaatinut edellä mainittujen elintarvikkeiden ja heinien luovuttamista, miesten välinen keskustelu oli kärjistynyt pakkoluovutusta koskeviin erimielisyyksiin ja vaikeaan riitatilanteeseen. Tämä johtikin siihen, että aitan edustalla ammuttiin laukaus ja hetken kuluttua toinen, jolloin Sandberg kaatui kuolettavasti haavoittuneena.

Tapahtuman kulusta tiedetään, että punaisten komentaja Eloranta ja hänen vierellään ollut paikallinen punakaartilainen ampuivat laukaukset, ei kuitenkaan varmuudella ole tiedossa kumpi heistä ampui ensimmäisenä.

Pekka Sandberg oli tuolloin 31-vuotias ja Eloranta häntä 4 vuotta nuorempi. 

Aamun valjettua 9. pnä maaliskuuta lähti punaisten n. 400 miehen sotilasosasto kuormastoineen liikkeelle kohti Ahlaista, saavuttuaan Kuusikarin kohdalle osasto pysähtyi ja järjestäytyi hyökkäysryhmitykseen ja lähti etenemään kohti Saanteeta (Sandö). Punaisilla oli mukanaan 3 tuuman laivatykkejä, jotka he sijoittivat Hamskerin saareen, mistä he tulittivat Saanteessa olevia valkoisten asemia. Valkoisten kanssa tapahtunut aseellinen yhteenotto ei iltaan mennessä johtanut kuitenkaan valkoisten joukkojen perääntymiseen ja Saanteen valtaukseen, joten punaisten oli vetäydyttävä takaisin Bastuskeriin.

Kun maaliskuun 12. päivän iltahämärä oli jo laskeutunut, saapui Tallooraan jääkäriluutnantti Gunnar von Hertzenin johtama hiihto-osasto, jonka vahvuus oli 80 miestä. Seuraavana päivänä 13. maaliskuuta ennen aamun sarastusta lähti hiihto-osasto Talloorasta von Hertzenin johdolla liikkeelle kiertäen Anttooran saaren pohjoisen kautta edeten, sen etelärantaa seuraillen, kohti Bastuskeria.  Osasto nousi jäältä maihin - aamu oli jo valjennut - lännen ja pohjoisen välisestä suunnasta, josta punaiset eivät odottaneet valkoisten tulevan ja onnistuivat yllättäen hyökkäämään punaisten asemia vastaan, jotka juuri tuolloin olivat sijoittuneet Pekka Sandbergin tilan päärakennuksen läheisyyteen. Vaikka hyökkäys tuli punaisille yllätyksenä he ehtivät kuitenkin miehittää asemansa osittain, hiihto-osaston oli edettävä jonkin matkaa tuolloin vielä puuttoman ja avoimen maaston yli kohti punaisten asemia. 

Syntyneessä taistelussa kaatui 8 valkoista ja 5 punaista sotilasta sekä kaksi punaisten sairaanhoitajaa haavoittui, jotka kuitenkin selvisivät hengissä ja yksi vaikeasti haavoittunut valkoisten sotilas joutui punaisten vangiksi, yksi taistelussa kaatuneista valkoisista oli hiihto-osaston johtaja von Hertzenin nuorempi veli Karl von Hertzen. Kaatuneista valkoisista 3 sotilasta haudattiin taistelupaikan läheisyyteen ja sodan päätyttyä heidän hautansa avattiin ja kaatuneet sotilaat kuljetettiin Pohjamaalle kukin kotipaikkakuntansa kirkkomaahan. Tämä tilapäisen hautapaikan sijainti on tiedossa, sitä ei kuitenkaan ole merkitty maastoon. 

Sisällissodan taistelut Anttoorassa / Bastuskerissa päättyivät maaliskuun 13. päivänä illan hämärtyessä. Seuraavana päivänä 14. maaliskuuta alkoi punaisten Porin rintaman yleishyökkäys koko rintaman leveydeltä alkaen Ahlaisten Navettamaalta ulottuen läpi koko Satakunnan aina sen itäosiin asti. Bastuskerissa olleet punaiset osallistuivat hyökkäykseen Porin rintaman vasemmalla sivustalla ja poistuivat Bastuskerista, samoin myös von Hertzenin hiihto-osasto, uudeksi rintamalinjaksi muodostui Reposaari, Lampaluoto, Rankkuu, Lyttylä. Navettamaan taisteluiden päätyttyä maaliskuun 16. p:nä tilanne Ahlaisissakin rauhoittui ja osa punaisista vetäytyi Reposaarelle.

      Taisteluihin Bastuskerissa ja Anttoorassa osallistuneiden punaisten ja valkoisten

      komentajien ja päälliköiden henkilötietoja;

      Punaisten Porin rintaman läntisen rintamanosan komentaja Hugo Eloranta;

      Hän poistui Anttoora /Bastuskerista 11.03. 1918 Porin rintaman esikuntaan 

     hoitamaan tehtäväänsä läntisen rintaman osan komentajana. Maaliskuun lopulla 

     hän palasi Uudellemaalle, Helsingin seudulle, osallistui siellä sotatoimiin ja kaatui 

     taistelussa Kauniaisissa 10.04. 1918.  Eloranta oli naimaton, hän oli kirjoilla 

     Helsingissä ja hänen asuinpaikkansa oli Espoo. Eloranta oli syntynyt 

     16.11. 1890.  Helsingissä, hänen hautapaikkaansa ei varmuudella tunneta. 

       Karl Palenius Reposaaren, Lampaluodon ja Bastuskerissa/Antoorassa olevien 

       punaisten joukko-osaston komentaja; 

       syntynyt 22.07. 1877 Tampereella hän oli satamatyömies, perheellinen ja asui 

       Reposaarella ja sodan ollessa loppuvaiheessa Palenius lähti pakomatkalle kohti

       itää ja Neuvosto-Venäjää. Valkoiset pidättivät hänet Viipurin lähellä ja teloittivat 

       Paleniuksen ampumalla helluntaiaattona 13.05. 1918. Hänet on haudattu 

       Viipurin vankileirin joukkohautaan

       Ville (Fredrik Vilhelm) Berglund I komppanian päällikkö;

       syntynyt 1894 Reposaarella satamatyömies, hän lähti pakomatkalle vaimoineen,

       joka oli syntynyt myös Reposaarella, kohti Itää ja Neuvosto - Venäjää, pakomatka 

       onnistui ja he pääsivät Itäkarjalaan Petroskoin läheisyyteen ja jäivät pysyvästi 

       Neuvosto-karjalaan. Berglund kävi vaimonsa kanssa 1960 luvulla Reposaarella 

       tapaamassa sukulaisiaan ja he palasivat takaisin Neuvostoliittoon.

        Alfred Westerlund II komppanian päällikkö;

        syntynyt Ahlaisissa 27.08 1874, satamatyömies, oli perheellinen, pidätettiin 

        Viipurin lähellä pakomatkalla Neuvosto - Venäjälle, valkoiset teloittivat 

       Westerlundin ampumalla samana päivänä kuin Paleniuksenkin Viipurissa 

       helluntaiaattona 13.05. 1918.

        Hänet on haudattu Viipurin vankileirin joukkohautaan.

      Jääkäriluutnantti Paavo Talvela (ent. Thoren) Porin rykmentin II pataljoonan 

      komentaja;

      syntynyt 16.03. 1897 Vantaalla, sisällissodan aikana hän käytti salanimeä  

      Strömsten. Tultuaan Saksasta jääkärinä Vaasaan Mannerheim nimitti Talvelan 

      ensimmäisessä päiväkäskyssään luutnantiksi ja Porin rykmentin toisen 

      pataljoonan komentajaksi. Sisällissodan aikana hänet ylennettiin kapteeniksi ja 

      sodan jälkeen majuriksi, hän erosi armeijasta v. 1919. Talvela oli mukana ns. 

     Aunuksen retkellä ja toimi myöhemmin m. m. Suomi Filmi Oy:n apulaisjohtajana 

    ja vuosina 1932–37 Oy Alkoholiliike Ab:n apul. johtajana. Talvela osallistui 

    Talvisotaan, Jatkosodassa hän toimi armeijakunnan komentajana, siirrettiin 1942

    tammikuussa päämajan edustajana Saksan sotavoimien ylijohdon esikuntaan,

    palasi rintamalle helmikuussa 1944 Aunuksen ryhmän komentajaksi. Talvela 

    päätti sotilasuransa kenraaliluutnanttina. 

    Sodan jälkeen hän toimi Suomen selluloosayhdistyksen myyntiedustajana Etelä - 

    Amerikassa. Talvela kuoli 30.09. 1973. Hänet on haudattu Kulosaaren

    hautausmaahan.

       Jääkäriluutnantti Karl Fredrik Sovelius II pataljoonaan kuuluvan 1. komppanian 

       päällikkö; 

       syntynyt 14.07. 1881 Raahessa, osallistui Pohjansahan, Bastuskerin ja Saanteen 

       taisteluihin, komennettiin sodan jälkeen sotilasjäseneksi valtiorikosoikeuteen,

       siirrettiin 13. 07. 1918 Suomen valkoiseen kaartiin, erosi armeijasta 07. 10. 

       1918 ja osallistui ns. Aunuksen retkeen. Sovelius siirrettiin Ahvenanmaalle 

       etsivä keskuspoliisin palvelukseen.  Sovelius kuoli 31. 12. 1927. hänet on 

       haudattu synnyinpaikkakuntansa kirkkomaahan.

       Jääkäriluutnantti Gunnar von Hertzen Satakunnan rintaman hiihto-osaston johtaja; 

       syntynyt 18.03.1893 Halikossa, hän oli ammatiltaan lääkäri ja ylennettiin 

       25. 02. 1918 yliluutnantiksi ja nimitettiin 10. maaliskuuta 1918 hiihto-osaston

       johtajaksi Satakunnan rintamalle. Talvi- ja jatkosodassa Gunnar von Hertzen 

       toimi sotilaslääkärinä ja ylennettiin jääkärilääkintäeverstiluutnantiksi. 

       von Hertzen kuoli 16.07. 1973, hänet on haudattu Hietaniemen   hautausmaahan.