Olli Santavuori: Talvimatka Espanjaan 2010–2011

Alkusanat

Tämän kirjasen kirjoittaminen sai alkunsa siitä, kun kirjoitin matkakirjan edellisestä Espanjan matkastani, ja tämä on jatkoa sille projektille. Alun perinhän minulla oli tarkoitus kirjoittaa matkakirja ja opaskirja aiheena talven viettäminen Espanjassa. Anoin siihen apurahaa, mutten saanut. Nyt olen kyllästynyt toistaiseksi hakemaan apurahoja, kun ei niitä tunnu tulevan. Viimeksi hain apurahaa kirjoittaakseni filosofian kirjani (”Maailmankatsomusta etsimässä”) tietoteorian luvun laajemmaksi kirjaksi samalla tavoin kuin olen aikaisemmin kirjoittanut metafysiikan luvun kirjaksi ”Mikä tämä maailma on?”. Molemmat ovat tässä kotisivuillani. Tietoteorian kirjan tekeminen on jäänyt, kun en saanut apurahaa, motivaatio on hiipunut toistaiseksi. Samoin tieteisromaanini ”Ensimmäiset ihmiset toisella tähdellä, Alfa Kentaurissa”, on edelleen kesken. Tämän matkakertomuksen kirjoittaminen innostaa nyt eniten.

Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa eri tavalla, en kirjoita kronologista matkakertomusta vaan kaikki asiat erikseen: matkustaminen, asuminen, ihmiset, vakuutukset, pankit, terveydenhoito jne. maustaen niitä matkani tapahtumilla.

Viimeksi jouduin rahanpuutteen takia lähtemään jo puolentoista kuukauden kuluttua takaisin, nyt onnistuin olemaan kolme kuukautta. Tarkoitus nytkin oli olla koko talvi, mutta asukkaaksi ilmoittautumisen ja vakuutuksen voimassaolon takia oli mutkattomampaa olla vain kolme kuukautta. Sinnehän voi sitten mennä taas laillisesti ja turvallisesti takaisin, kun olen ollut välillä Suomessa.

Matkat

Lähtiessä varasin hyvissä ajoin Air Finlandilta lipun. Nämä ovat halpamatkoja ja hinnat vaihtelevat 80–300 € välillä, riippuen kysynnästä. Minun oli varattava matka palkkapäiväni, eläkepäiväni tienoille, joten en saanut aivan halvinta mahdollista matkaa, mutta halvan kuitenkin. Tampereeltakin menisi Malagaan lento Rayan Airilla, mutta lähdin Helsingistä, kun menin tyttäreni perhettä katsomaan ensin. Sieltä sainkin paremmat matkalaukut lainaksi vävypojaltani Peteriltä, mikä oli erinomainen asia. Peterillä oli myös huomattavasti tietoa matkalipuista, varusteista ja vakuutuksista, ja tutkimme yhdessä Internetiä ja soitin vakuutusyhtiölle Pohjolaan.

Oli tietysti hienoa tavat tyttärenpoikaani Joonatania ja koko perhettä. Marjalle on tulossa jo toinen lapsi.

Takaisin tullessa olisin kaksi kuukautta aikaisemmin saanut lipun 89 €:lla, mutta silloin en vielä uskaltanut varata sitä. Kuukauden kuluttua se maksoi 169 €. Sitten se hinta oli taas laskenut 80 €:oon juuri ennen lähtöä, koska kone ei ollut täynnä. Reittilennot maksaisivat 400–500 €.

Niinpä lähdin taas Salmisen Sepon kanssa Poriin, junalla Helsinkiin ja ratikalla Kumpulaan, jossa Marja ja Joonatan olivat vastassa pysäkillä. Pienessä sateessa kävelimme heidän kotiinsa. Seuraavana päivänä olin vielä heidän kanssaan terveyskeskuksessa Joonatanin jonkun tarkastuksen takia. Kone oli 4 tuntia myöhässä, sen vietin Marjan ja Peterin luona, ja pääsin sitten normaalilla jonotuksella ilmoittautumisesta ja turvatarkastuksesta. Henkselini piippasivat ja jouduin tarkempaan syyniin. Kerran Prahan matkalla mokasin oikein perusteellisesti kun kalapuukkoni oli jäänyt kassin pohjalevyn alle ja jouduin tosi tarkkaan kuulusteluun. Takaisintulomatkalla jätin henkselit pois eikä piipannut mikään.

Fuengirolassa, sinne oli siis matka Costa del Solille, kuulin, että jotkut matkalaiset olivat lentokentällä saaneet aterian lentoyhtiöltä kun olivat huomanneet pyytää. Lentokoneessa meille tarjottiin ilmaiset ruokajuomat viivästyksen lohdutukseksi. Lentokoneessa juttelin Espanjassa asumisen asioista viereisen pariskunnan kanssa.

Hostell Nevadan autonkuljettaja oli vastassa lentoasemalla. Puhelimeni toimi siellä, ja olin ilmoittanut myöhästymisestä jo aikaisemmin. Ystäväkseni myöhemmin tulleen Hilun puhelin ei toiminut asemalla emmekä löytäneet häntä ahkerasta etsimisestä huolimatta. Hän oli ottanut sitten taksin ja oli kiukkuinen.

Kuva 1. Fuengirolan kartta.

Matkat perillä

Hilun tytär Tanja tuli Moskovasta äitiään katsomaan. Hän on siellä töissä jossakin firmassa varsin korkeassa asemassa ja tuntee Moskovan suomalaisyhteisöä. He mm pelaavat salibandyä Suomen suurlähetystön henkilökunnan kanssa. Menimme Hilun kanssa häntä junalla vastaan Malagan lentoasemalle. Junalippu ostettiin automaatista Los Boliches’in asemalla, 1 €. Matka oli varsin helppo, juna oli siisti, WC oli; puoli tuntia. Täytyi vaan osata jäädä oikealla asemalla pois. Onnistuimme höpöttämäänkin madridilaisen rouvan kanssa.

Kävimme lentoasemalla syömässä jotakin pientä, kallista tietysti oli siellä. Tytär löytyi saapuvien terminaalista, ja kyllä Hilu oli onnellisen näköinen hänen seurastaan! Tytär oli kaunis, tyylikäs kolmekymppinen nainen. Lähdimme sitten Fuengirolaan ja Hilun kotiin. Jätin heidät tietysti kohteliaasti keskenään juttelemaan ja asioimaan. Kuitenkin he usein halusivat minut mukaansa. Kävimme mm yhdessä meksikolaisessa ravintolassa, missä meille laitettiin sombrerot ja orkesteri soitti meille. Ruokakin oli hyvää, se oli hauska reissu.

Hilulla oli polvi kipeä ja kävelykeppi. Sen takia olin hänelle varsin hyödyllinen kumppani kaikessa asioinnissa. Hänelle sattui sitten sellainenkin onnettomuus, että olkapää meni sijoiltaan. Tanja tietysti hoiti asiat, mutta minäkin olin mukana. Englannin kielellä asiat yleensä hoituivat, mutta minäkin välillä solkkasin Espanjaa, kun sitä Tanja ei paljoa osannut.

Tilasimme ambulanssin Hilun kotiin, ja he tutkivat tilanteen ja tekivät mitä voivat ja antoivat lähetteen sairaalaan. Sinne meidän kuitenkin piti mennä taksilla. Taksi meni ensin aivan väärään paikkaan hyvin pitkälle, mikä ei ollut mukavaa Hilulle, kun hän oli kovissa tuskissa, mutta lopulta pääsimme Marbellaan, missä oli hieno ja ajanmukainen, toimiva sairaala. Taksikuski pyyteli kovasti anteeksi, eikä ottanut täyttä hintaa.

Hilu pääsi pian hoitoon ja Tanja meni hänen mukaansa. Minä istuin odotushuoneessa; siihen meni melkein koko yö. Aamupuolella lähdimme takaisin, ja asia oli kunnossa.

Fuengirolassakin on sairaala, mutta ambulanssihenkilökunnan mielestä tässä tapauksessa Marbella oli parempi.

Tarkoituksenani oli lähteä jollekin meriristeilylle, joita satamasta lähti säännöllisesti, mutta jotenkin sekin jäi. Muut retket minua eivät nyt kiinnostaneet. Marokkoon ehkä kannattaisi lähteä, kun siellä puhutaan Ranskaa. Tunisiaan tehdään paljon retkiä, samoin Gibraltarille, ja tietysti myös eri puolille Andalusiaa ja Espanjaa. Stella Maris- hotellissa rantakadulla Fuengirolan keskustan ja Los Boliches’in puolivälissä on varattavissa kaikenlaisia retkiä, ja siellä on paljon suomalaisia, suomalaisia lehtiä ja kirjoja lainattavaksi.

Busseilla myös on helppo matkustella kun oppii systeemit. Muutaman matkan tein Hilun kanssa, kun hän ei aina jaksanut kävellä, ja sitten kävin jouluna Los Pacosissa Pertin kanssa. Muuten vain kävelin ja näin kyllä Fuengirolan ja Los Boliches’in joka puolelta.

Fuengirola

Malagasta on etelään Fuengirolaan puolen tunnin matka rantatietä autolla. Junallakin pääsee helposti. F:ssa on paljon rantoja, hotelleja ja turisteja ympäri Eurooppaa. Eri kansallisuuksien ihmiset ovat paljolti keskittyneet eri kaupunginosiin, suomalaiset Los Bolichesiin ja Los Pacosiin. Bussilla paikkaan yhdellä eurolla (ja alennuslippujakin on), eivätkä kävellenkään matkat ole mahdottomia. Supermercadoja, kauppoja, on tiheässä.

Niin kuin kaikkialla etelän ja saaristojen rantakaupungeissa, täällä ei muuta ohjelmaa välttämättä tarvitsekaan kuin kulkea edestakaisin rantabulevardia ja pysähdellä siellä istuskelemaan ja poikkeamaan ravintoloihin ja baareihin syömään herkullisia ruokia.

Suomalaisia ravintoloita ja baareja on paljon, Suomen kielellä pärjää monessa paikassa. Kaikenlaista muutakin ohjelmaa on, kielikursseista retkiin ja risteilyihin.

Kuva 2. Näkymä Erkin ikkunasta Los Pacosissa.

Los Boliches

Los Boliches on Fuengirolan kaupunginosa pari kilometriä keskustasta pohjoiseen. Suomalainen hostelli on hostelli Nevada, johon asetuin viikoksi. Sitten menin halpaan espanjalaiseen hostelliin, Hostell Santa Fe, joka oli kirkon torin laidalla. Siellä olin kaksi kuukautta ja kolme viikkoa. Rannalle oli parin korttelin matka ja siellä oli hiekkaranta ja ravintoloita. Torin läheisyydessä oli monia baareja, joista sai halpoja tapaksia.

Azul-nimisessä ravintolassa, Sininen Koti, suomalaiset kokoontuivat karaokeen ja tietokilpailuihin. Sinnekään ei ollut pitkä matka.

Bussikatu ja Junakatu halkovat Los Boliches’in ja niiden avulla siellä on helppo suunnistaa ja löytää paikat. Internet-kahviloita, joissa on myös halvat puhelimet, on joka paikassa. Kaikki palvelut löytyvät helposti, pankit, kännykkäfirmat, kaupat, hallit jne. Los Bolichesissa on yksi halli ja Fuengirolan keskustassa suurempi.

Feria-alueella on tori ja kirpputori muutamana päivänä viikossa. Se on Fuengirolan puolella, mutta lyhyen matkan päässä Los Boliches'ista.

Kuva 3. Toinen näkymä parvekkeelta.

Pankit

Automaateista saa rahaa joka paikassa. Automaatti saattaa imaista kortin, niin kuin minullekin kävi viikon kuluttua saapumisesta. Se oli perjantai-päivä, enkä tajunnut, että olisin saanut kortin lauantainakin, kun luulin, että pankki on kiinni lauantaina. Sota-baari oli hostellini vieressä ja sieltä yritimme puhelimella Jarkon ja espanjalaisen avuliaan tarjoilijanuorukaisen kanssa soitella joka paikkaan ja koputella pankin oveen ym. Kun soitin Suomeen Nordeaan, neuvottiin heti sulkemaan kortti ja odottamaan uutta, joka tulee kuriiripostilla. Näin sitten kävikin, parin päivän päästä tuli paketti hostelliini. Pohjolasta ei saanut mitään avustusta, koska korttia ei ollut varastettu.

Espanjalainen tili on hyvä olla, jos tarvitsee espanjalaisen Internet-yhteyden tai asumisoikeuden. Minulla oli edellisestä matkasta tili, ja siirsin sinne rahaa Internetissä, jolloin sain nostettua rahaa pankista. Pankki oli kaukana Fuengirolan puolella, ja jokainen ymmärtää, että kaikenlaista järjestelyä ja kuljeskelua tässä tarvittiin, mutta lopulta asiat järjestyivät kaikin puolin parhain päin.

Internetin ja pankkikorttien takia, ja koska on euro-valuutta, ovat nämä raha-asiat varsin helppoja ja yksinkertaisia. Automaateista täytyy muistaa, että käy niissä pankin konttorien edessä ja silloin kun pankki on auki. Ja kyllä sen oppii, mitkä automaatit ovat luotettavia. Pankkien eteisissä ovat parhaat.

Hotellit ja asuminen

Olen ollut muutaman kerran aikaisemminkin Fuengirolassa ja Torremolinoksessa ja useammassakin hotellissa. Hotellimajoitus on halpaa, kun sen ottaa matkalippujen yhteydessä, viikoksi, kahdeksi viikoksi tai kuukaudeksi. Varmaan huoneen saa kolmeksikin kuukaudeksi, mutta silloin kannattaa jo mieluummin vuokrata asunto tai mennä halpaan hostelliin.

Käytännössä parhaita hotelleja ovat apartamentot, joissa saa itse keittää ruokia.

Hostell Nevada on siis suomenkielinen paikka. Nykyään sitä pitävät uskovaiset ja siellä ei tarjota alkoholeja. Aikaisemmin kun olin siellä, sievät suomalaiset lentoemäntätytöt katsoivat naamaani aamuisin ja naaman perusteella kaatoivat arvioimansa määrän votkaa minulle ja siihen tomaattimehua. Tämä autuus oli siis nyt poissa.

Viikon olin siellä, 150 €. Sinä aikana tutustuin vuokra-asuntoihin, mutta niiden hinta oli 450–600 € kuukaudessa, joten kun näin Santa Fen teipatun ikkunamainoksen kirkkotorin laidalla: 300 € suurilla kirjaimilla, menin heti sinne.

Kodin onni- niminen suomalainen paikka bussikadulla välittää vuokra-asuntoja. Kävin kylässä useampienkin suomalaisten luona, mm Pertin luona Joulua viettämässä, ja asunnot olivat tietysti siistejä ja mukavia. Kaikenlaista manjaana-juttua tietysti jokaisella oli ollut asioiden järjestämisessä. Hilu sai mukavan yhden makuuhuoneen asunnon läheltä ja muutti vielä toiseenkin erityisen mukavaan, mutta sitten hänen täytyi jo lähteä muutaman päivän päästä.

Isompia asuntoja perheille on tietysti eri puolilla saatavissa suuremmalla hinnalla. Kaikista saa helposti tietoa Internetistä, jossa voi tehdä myös varauksia.

Pyykki oli minulle pikkaisen ongelmana hostellissa. Käsin pystyi tietysti pesemään, kaupungilla oli pesuloita, myös itsepalvelupesuloita, ja lopuksi huomasin, että kyllä hostellinkin tytöt pesivät pyykkiä pyydettäessä, muovikassillinen muutamalla eurolla. Aluksi vein pyykkiä muutaman kerran Sotabaarissa tutustumani Jäbän luokse. Jarkko ja Jäbä asuivat siellä ja siellä sattui olemaan australiansuomalainen kaveri, joka oli tullut polkupyörällä Euroopan läpi.

Kuva 4. Espanjalainen juhlaparaati Bar Guerran edessä.

Internet

Espanjassa on Internet-kahviloita melkein joka kadunkulmassa. Niistä pääsee nettiin erittäin halvalla pitkäksi aikaan. Ja kannettavahan monilla on mukana, useissa asunnoissa on Internet-yhteys. Tekstit pystyy helposti kääntämään koneella kielistä toisiin. Torreviejassa aikoinaan oli mukava antaa kotisivusta tekstejä espanjankielisinä tuttaville. Täällähän en espanjalaisiin tutustunut muutakuin torimme pultsariin ja baarikeskustelutasoisesti yhden suomalaisen vaimoon.

Pankkiasiat, sähköposti jne. on näissä kahviloissa aivan yhtä helppo hoitaa kuin Suomessakin. Jos haluaa jotain pitkiä tekstejä kirjoitella, niin silloin on oma kone tietysti oltava mukana ja asunnossa Internet-yhteys. Azul-ravintolassa oli sellainen systeemi, että siellä sai yhteyden, kun toi oman koneensa mukaan.

Kuva 5.Erkkii kotonaan.

Televisio

Huoneessani oli hyvin toimiva televisio. Siinä oli parikymmentä kanavaa, kaikki espanjankielisiä. TV:t ovat yleensä hotelleissa pieniä, niin oli tämäkin, mutta aivan tarpeeksi suuri pienessä huoneessa.

Filmit ovat yleensä dumpattuja, eli John Wayne puhuu sujuvasti Espanjaa. Kuitenkin on tekstitettyjäkin ja joskus puhuttiin pelkkää Englantia ilman tekstiä. En tiedä oliko vastaanottimessa tai lähetyksessä vikaa niin kuin Suomessakin välillä tapahtuu kun tämä digi-juttu on uutta, vai oliko asia tehty opetustarkoituksessa.

En ole varma, mutta tuntui siltä, että ohjelmassa oli enemmän hyvin raakoja leffoja verrattuna Suomen tarjontaan. Muutamalla kanavalla oli aina selvänäkijöitä pitkissä ohjelmissa, mitä ei Suomessa näe. Härkätaisteluja en nähnyt yhtään, ilmeisesti eläinsuojelijat ovat voitolla. Yhdellä kanavalla oli yöllä pehmopornoa. Lännenfilmejä oli melkein joka päivä. Hostellilla ei ollut omia maksettavia kanavia niin kuin nykyään hotelleissa yleensä on.

Suomalainen kanava on saatavissa omaan televisioon asunnoissa.

Mainokset kestävät kauan, paljon kauemmin kuin Suomessa. Siinä kai voivat sitten sohvaperunat välillä käydä laittamassa paellaa. Filmeissä lopputekstit jätetään pois, kun ne Suomessa tunnollisesti aina näytetään. Tämähän on aivan järkevää, jos joku niitä tekstejä tarvitsee, voi hommata filmin videon.

Kuva 6. Vuokralaiset vauhdissa. En ole minä kuvassa.

Ihmiset

Suomalaisia kun Fuengirolassa näkee, aina voi mennä juttelemaan, aivan kuin Lapsissa retkeilijät keskenään. Toisaalta siellä on niin paljon suomalaisia, että kaikkia se ei enää ollenkaan kiinnosta. Jos joku on juuri saapunut, niin aina todella mielellään vaihtaa ajatuksia.

Espanjalaisiin ei oikein tutustu, kun on niin paljon suomalaisia. Hostellin henkilökuntaa ja ravintoloiden tarjoilijoita tietysti oppii tuntemaan jonkin verran. Pitkään paikalla olleet ja työssä olevat tietysti tutustuvat espanjalaisiin helpommin.

Suomalaisia tuttavia minulle tuli paljon, Nevadasta, Santa Festä, Sotabaarista, muista suomalaisista baareista, karaokeilloista ja tietokilpailuilloista. Ja ihan kadullakin ja rannalla juteltiin paljon.

Yhteen afrikkalaiseen, Mustafaan, tutustuimme Hilun kanssa rannalla. Puhuimme sekaisin espanjaa, ranskaa ja englantia. Hän oli Marokosta ja kertoi tilanteestaan siellä ja Espanjassa. Perhe oli kotimaassa ja hän oli ansaitsemassa rahaa, mutta joutui vaan myymään afrikkalaisia käsityötuotteita, mikä on aika epäkiitollista hommaa, ja siellä on näitä myyjiä joka puolella koko ajan tyrkyttämässä tavaroitaan.

Eniten olin Jussin ja Martin kanssa. Martilla oli naisystävä Kaisa, he kolme asuivat yhdessä, tai Jussi ainakin väliaikaisesti asui Martin ja Kaisan luona. Jussi ja Martti olivat opiskelleet molemmat aika paljon filosofiaa, meillä oli loputtomasti juteltavaa. Jussi oli opiskellut ja väitellyt Moskovassa, ja oli ollut tulkkina, mm kerran Breshneville. Kävimme yhdessä tietokilpailuissa ja kerran voitimme viinipullon.

Vakuutukset

Kansainvälinen Kela-kortti on hankittava ja siihen espanjankielinen selvitys, jos on eläkkeellä. Näillä pärjää kaikissa kunnallisissa terveyskeskuksissa, mutta jos haluaa käydä yksityisillä lääkäreillä, on oltava myös matkavakuutus, joka on tarpeen myös matkatavaroiden ja yllättävän kotiuttamisen tarpeen takia. Pohjolan toimisto löytyi Los Boliches’ista, mutta pankkikorttia ei korvattu, koska sitä ei ollut varastettu. Siis ei annettu mitään tukirahaa korttia odotellessa.

Vakuutuksessa oli se ikävä juttu, että se on voimassa vain kolme kuukautta, sitten täytyy olla 14 päivää Suomessa, että se tulisi taas voimaan. Jos haluaa pitää sen voimassa yli 3 kk, täytyy ennen lähtöä Suomessa sopia asiasta ja maksaa 80 € kuukaudessa lisää. Näin on Eurooppalaisen kohdalla, joka minulla oli. Muuten tämä kortti toimii mainiosti, sain ilmaisen lääkärikäynnin yksityisellä lääkärillä, kun minulle tuli paha yskä.

Maisemat

Ensimmäisen kerran kun tulin Fuengirolaan monta vuotta sitten, pysähdyin rannalla, katselin merta toisella puolella ja vuoria toisella puolella, aurinko paistoi, oli lämmintä, olin ylen onnellinen ja tyytyväinen. Lähetin kortin työmaalle, josta minut oli savustettu pois, ja kirjoitin, että puurtakaa te siellä, täällä on tämmöistä.

Rannoilla maisemat ovat tietysti hienoimpia. Myös kujat ja kadut taloineen ovat viihdyttäviä.

Liisan kanssa kävin patikkaretkellä vuoriston juurelle. Minulla oli juuri ollut yskä, joten en jaksanut kovin pitkälle, kävimme vain vuorten juurella olevilla kukkuloilla, joista jo näkyi kauniisti Los Boliches, Fuengirola ja meri. Ihailimme siellä maisemaa ja söimme eväitä. Bussi ei tullut, emme jääneet pitkäksi aikaa ja kävelimme Los Pacosiin ja sieltä vuorten juurelle. Jotkut suomalaiset kuulemma tekevät säännöllisesti retkiä vuoren huipulle.

Kuva 7. Tuttuja paikkoja Fuengirolassa.

Rantaelämä

Ensimmäisinä päivinä marraskuun alussa oli vielä lämmintä ja vesikin siedettävää, niin että aluksi kävin uimassa kerran. Sitten ei sitä viitsinyt enää harrastaa, rannalla saattoi silti lojua auringossa vielä pitkään ja silloin tällöin. Tammikuussakin oli vielä aivan kauniita aurinkoisia päiviä, jolloin lämmintä oli yli 20 astetta. Kuitenkin aika usein oli kylmempää, pilvistä tai sateista, jolloin rannalle ei niin tehnyt mieli. Tosin, jos ei satanut, rantakadulla oli kuitenkin mukava kävellä ihmisvilinässä ja poiketa ostoksille ja ravintoloihin. Kesällä on tietysti vielä paljon vilkkaampaa ja uiminen on mukavaa. Aurinko on silloin keskipäivällä liiankin polttavaa. Hotelleissa on myös uima-altaita tietysti, samoin joidenkin asuinkortteleiden pihoilla. Nekin ovat kylmiä talvella.

Jos menee makuutuoleille lekottelemaan päivävarjojen alle, joku tulee aina ottamaan maksun, 4,50 €. Nämä tarjoilijat tuovat myös juomia pyydettäessä. Samanlaista on varmaan kaikilla Etelän rannoilla. Vapaita rantoja Fuengirolassa on myös joka paikassa. Niihin voi mennä vilttien, pyyheliinojen ja eväiden kanssa. Monet ravintolat rannalla ovat kalaravintoloita, joista saa mm. herkullisia grillattuja sardiineja, jotka maistuvat aivan erilaisilta kuin purkkisardiinit.

Ravintolat

Ravintoloita Fuengirolassa on noin sadan metrin välein. Koskaan ei silti voi tietää, milloin ne ovat auki. Toiset noudattavat englantilaisia lounas-, päivällis- ja illallisaikoja, toiset ovat auki miten sattuu, ja toisilla on säännölliset aukioloajat, jotka vaihtelevat ravintolasta toiseen. Ruokia on kaikenmaalaisia, andalusialaisista englantilaisiin ja kolumbialaisiin. 5-6 €:lla saa täyden aterian alkuruokineen, pääruokineen ja jälkiruokineen halvimmissa paikoissa, varsinkin kiinalaisissa.

Aamuisin saa tapaksen ja juoman 2 €:lla meidän sotabaarissamme. Ei siis ole ollenkaan pakko laittaa ruokaa kotona, vaan voi aivan hyvin käydä yhtä halvalla ulkona.

Tietokilpailut ja yöklubit

Satamassa olevassa suomalaisten ravintolassa ja Sininen koti-ravintolassa oli joka viikko tietokilpailuja. Karaoken lisäksi nämä olivat ainoita paikkoja, joissa helposti tutustuu suomalaisiin; sen lisäksi, että kaikkialla kyllä oli suomalaisia. Jussin ja Martin kanssa menimme usein näihin ja kerran voitimme viinipullon, niin kuin on jo todettukin.

Yökerho Mai Tai rantakadulla Fuengirolan keskustan puolella oli kiinni talvikaudella. Se on sellainen paikka jossa käy suomalaisia espanjalaisten lisäksi. Kerho sattui olemaan kiinni juuri sen ajan kuin olin Espanjassa. Viimeisellä viikolla se oli auki, mutta silloin olin sairaana. Se jäi kokematta tällä kertaa. Aikaisemmin matkoillani olin kerran siellä, ja tutustuin suomalaisiin, jotka asuivat korkealla vuorenrinteellä, ja olin siellä kylässä.

Espanjalaisiin yöklubeihin en tutustunut, niitäkin tietysti on monenlaisia.

Karaoket

Karaoket olivat siis ”Sininen koti”, Azul- ravintolassa. Siellä laulettiin, juotiin ja tanssittiin. Monet lauloivat tosi hyvin, minä en kyllä mene mihinkään laulamaan. Soitan kyllä kitaraa, mutta laulaa en osaa.

Näitä karaokeja oli kyllä Los Bolichesissa monessakin paikassa, englantilaisissa, irlantilaisissa jne. paikoissa. Niissäkin oli mukava käydä. Hilun kanssa käytiin yhdessä paikassa hänen uuden asuntonsa lähellä ja juttelimme siellä espanjalaisten ja muiden maiden turistien kanssa. Tämmöisissä paikoissa voi tutustua espanjalaisiinkin ja muihin kuin suomalaisiin.

Kirkot

Los Bolichesissa on Suomalainen evankelis-luterilainen seurakunta, ja tällä seurakuntakoti Junakadun varrella. Siellä on kirjasto, josta voi lainata kirjoja. Systeemi on sellainen, että kirjoittaa vaan paperille, kuinka monta kirjaa lainaa, ja sitten palauttaessa kuinka monta on palauttanut. Valikoima on varsin suuri. Dekkareita on ainakin aivan tarpeeksi, niin että sairastamisaikani meni mukavasti kirjojen ja TV:n kanssa. Seurakuntakodissa on myös kahvia ym., ja tila kaikenlaisiin kokouksiin ja kerhoihin. Jumalanpalvelukset ovat kahden viikon välein Fuengirolan katolisessa kirkossa. Tässä kirkossa olin myös Hilun kanssa raumalaisen naiskuoron konsertissa, joka oli hieno, suorastaan liikuttava. Yhden jumalanpalveluksen jälkeen olin kahvitilaisuudessa ja siellä tutustuin Liisaan, jonka kanssa kävimme syömässä monessa paikassa ja pidimme läksiäisenikin hänen luonaan yhdessä Martin ja Jussin kanssa. Los Bolichesin katolisessa kirkossa kävin myös tutustumassa katoliseen jumalanpalvelukseen.

Rantakadulla on pohjoismainen kirkkotila, jossa on myös erilaisten suomalaisten evankelisten seurakuntien kokouksia; Helluntailaisten ja Vapaakirkon kai lähinnä. Siellä kävin kerran ruotsalaisessa jumalanpalveluksessa Hilun kanssa.

Asukkaaksi kirjoittautuminen

Kolmen kuukauden oleskelun jälkeen Espanjassa ulkomaalaisten täytyy kirjautua residenteiksi, asukkaiksi. Tämä vaatii monenlaista paperisotaa ja jonottamista, paikkakunnasta riippuen. Toisilla paikkakunnilla se on helppoa, toisilla on aikamoinen byrokratia. Jätin sen tekemättä ja lähdin kolmen kuukauden kuluttua Suomeen. En tiedä millaista kirjoittautuminen on Fuengirolassa, Torreviejassa se oli hankalaa, mutta onnistui suomalaisten asiantuntijoiden avulla Unskilta.

Kaikki tuttavat kyllä sanoivat yksimielisesti, ettei sillä kirjautumisella ole mitään väliä. Siellä voi asustella aivan rauhassa ilmankin. Kuitenkin jos sattuu jotakin viranomaisten kanssa, asia kuitenkin tulee esille. Pelasin varman päälle ja lähdin Suomeen, myös vakuutuksen takia. Voihan sinne mennä sitten uudestaan.

Kaupat ja hinnat

Ruoka ja tavarat ovat hiukan halvempia kuin Suomessa. Bussi- ja junamatkat lähiliikenteessä maksoivat 1 €, ja alennuslippujakin oli. Alkoholi on erityisesti halvempaa kuin Suomessa. 5 €:lla sai halpoja litran viski- ja rommipulloja. Runsas lasi paikallista brandyä, Magno ja Sobreano yleisimpinä merkkeinä, maksoi 1,50 € baareissa. Ravintoloissa voi syödä halvalla, mutta tietysti siellä on mukava syödä hyvinkin, eikä sekään ole kovin kallista muutakuin huippuravintoloissa.

Feria torilla on kaikenlaisia tavaroita halvalla, myös kirpputoritavaroita, ja halpoja hedelmiä ja vihanneksia.

Espanjan kieli

Yleensä joka paikassa osataan Englantia. Kuitenkaan ei kaikkialla, ja ovathan ihmiset tyytyväisiä kun yrittää puhua Espanjaa. Hostellimme portsari kyllä aina vaihtoi Englannin kielelle, hän halusi varmaankin harjoitella. Suomeakin useissa kaupoissa espanjalaiset osaavat muutaman sanan. Suomalaisista osa puhuu sujuvaa Espanjaa, osa pikkasen ja osa ei ollenkaan. Kielikursseja on suomalaisille seurakunnissa ja Finlandia-keskuksessa. Kieliharjoittelu on vähän vaikeata, kun joka paikassa on suomalaisia. Kaupoissa, ravintoloissa ja TV:stä kuitenkin tulee kieltä joka päivä harjoiteltua, niin että kyllä minunkin kielitaitoni vähän kohentui kolmessa kuukaudessa. Suunnitelmana oli lukea joka päivä kielioppaita, mutta tämä jäi tekemättä, kun aina oli kaikenlaista ohjelmaa.