PEKKA TUOMINEN 22.3.2024:

 PORIN PUNAKAARTIN RINTAMAN LÄNTISEN RINTAMANOSAN

           TAPAHTUMAT BASTUSKERISSA V. 1918 MAALISKUUSSA 06 - 13. PNÄ.

           Ensimmäinen varsinainen taistelu Ahlaisissa punaisten ja valkoisten joukkojen välillä, 

           Porin punakaarti läntisen rintamanosan vasemmalla sivustalla, alkoi Pohjansahassa 25.02. 1918.

           Maaliskuun 5. pnä valkoisten sotilasosasto suoritti tiedusteluretken Ahlaisten ja Anttooran/

           Bastuskerin väliseen saaristoon, jossa osasto ei kohdannut eikä havainnut punaisten joukkoja. 

           Valkoiset päättivät lähteä etenemään seuraavana päivänä kuudes maaliskuuta kohti Tallooran 

           saaria, missä oli tarkoitus järjestäytyä kolmeen erilliseen sotilasosastoon ja aloittaa 

          eteneminen kohti Lampaluotoa, Bastuskeria ja Anttooraa. 

           Aamun valjettua valkoisten kärkiosasto (39 sotilasta) lähti liikkeelle Ahlaisista ja sen

           lähestyessään Tallooraa avasivat punaiset - heitä oli vajaa joukkue - kivääritulen osastoa kohti, 

           jolloin syntyneen laukaustenvaihdon jälkeen punaiset vetäytyivät Bastuskeriin.

           Valkoisten pääjoukon saapuessa myöhemmin Tallooraan suoritettiin nopea järjestäytyminen 

           kolmeen erilliseen sotilasosastoon, joista yksi aloitti etenemisen kohti Bastuskeria ja kaksi  

           valmistautui etenemään kohti Lampaluotoa ja Anttooraa.

           Suurin osa punaisten taistelujoukoista oli tuolloin sijoittunut Bastuskeriin. Kun valkoiset

           etenivät täysin avoimella jäällä ja punaiset tiesivät olla varuillaan, aloittivat he voimakkaan

           kivääri- ja konekivääritulen, joka pakotti etenevän sotilasosaston pysähtymään.

           Noin parin tunnin laukaustenvaihdon jälkeen valkoisten taisteluosasto onnistui 

           vetäytymää jäältä takaisin Tallooraan ja tässä tilanteessä valkoiset luopuivat Bastuskerin, 

          Lampaluodon ja Anttooran valtaamissuunnitelmasta.

          Anttooran/Bastuskerin edustalle edenneen valkoisten joukko-osasto kuului Porin

          Rykmentin II pataljoonan (komentaja oli jääkäriluutnantti Paavo Talvela) 1. komppaniaan,

          jonka päällikkönä oli jääkäriluutnantti Karl Sovelius. Mukana komppaniassa oli paikallisia

          Ahlaisten ja sen saariston miehiä m. m Uuno Säämäki, Juho Aaltonen, Yrjö Purola, Uuno

          Meriluoto, Kalle Erkkilä, Eero Lehtinen, Aimo Mattila, Kalle Oramaa, ja Väinö Westerholm.

          Bastuskerissa, Anttoorassa ja Lampaluodossa olleiden punaisten joukkojen komentajana oli

          reposaarelainen Karl Palenius ja komppanian päällikköinä reposaarelaiset Alfred Westerlund 

          ja Ville (Fredrik Vilhelm) Berglund.

         Helmikuun viimeisellä viikolla Pohjansahassa alkaneen taistelun jälkeen ja siitä seuranneen 

         rintamatilanteen muuttuminen punaisten joutuessa perääntymään, Punaisten pohjoisen 

         rintaman komentaja Hugo Salmela nimitti Porin rintaman uudeksi komentajaksi maaliskuun

        6. pnä helsinkiläisen Kustaa Salmisen ja hänen mukanaan Poriin tuli helsinkiläinen Hugo

        Eloranta, jonka Salminen nimitti edellä mainitusta päivämäärästä lukien Porin läntisen 

        rintamanosan komentajaksi. Tämä rintamanosa ulottui Anttoorasta Noormarkkuun ja oli 

        n. 25 km pitkä ja sille oli varattu n. 1700 miestä, joista n. 600 oli määrä toimia erillisinä 

        sotilasosastoina Anttooran, Bastuskerin ja Lampaluodon alueella ja osallistua pian alkavaan

        Porin rintaman yleishyökkäykseen tehtävänään edetä yllä mainittujen saarien linjalta kohti

        pohjoista Ahlaisiin.   

        Läntisen rintamanosan komentaja Hugo Eloranta tuli Bastuskeriin maaliskuun 6.pv:n iltana

        tehtävänään valmistella ja saattaa Bastuskerin, Anttooran ja Lampaluodon rintamalohko

       kaikilta osin taisteluvalmiiksi/-kelpoiseksi ja järjestää joukot taisteluryhmitykseen. Porin 

       rintaman yleishyökkäyksen oli määrätty alkamaan14. maaliskuuta ja tähän liittyen rintaman 

       komentaja oli antanut Läntisen rintamanosan komentajalle määräyksen valmistautua 

hyökkäämään 9.  päivänä maaliskuuta Bastuskerista kohti valkoisten rintaman äärimäisenä 

oikealla sivustalla olevia joukkoja vastaan, jotka olivat sijoittuneena Saanteen (Sandö) 

niemeen tehtävänään karkottaa valkoiset niemestä ja ottaa niemi haltuunsa sekä 

valmistautua punaisten yleishyökkäyksen alkaessa 14. maaliskuuta etenemään Saanteesta  

valkoisten rintama selustaan.

       Elorannan tehtävä oli varsin kiireellinen, hänen saapumispäivänä oli punaisilla ollut

        edellä mainittu aseellinen yhteenotto valkoisten kanssa ja joukot olivat sen jäljiltä 

        jonkin verran sekavassa tilassa. Elorannan johdolla muodostettiin yli 200 miehen 

        vahvuinen erillinen sotilasosasto, jonka tuli toteuttaa edellä mainittu hyökkäys. 

        Tämän sotilasosaston varustamiseen ja huoltamiseen liittyi - osaltaan lyhyen 

        valmistautumisajan vuoksi - hankaluuksia ja vaikeuksia koskien lähinnä sotilaiden

        hyökkäyksen aikana tarvitsemaa muonitusta ja kuormahevosten tarvitsemaa

        rehua, hevosia rekineen tarvittiin aseiden, ampuma -/ muonatarvikkeiden ja muiden 

        varusteiden sekä mahdollisten haavoittuneiden ja kaatuneiden kuljettamiseen.

        Elorannan oli turvauduttava ns. pakkoluovutusmenettelyyn, joiden kohteeksi joutuivat 

        paikalliset maatilat - niiden isännät/omistajat.  Hän aloittikin pakkoluovutustoimet heti 

        saapumistaan seuraavana päivänä 7. maaliskuuta ja menikin tapaamaan Bastukerissa 

       asuvaa tilanomistajaa Peter (kutsumanimi Pekka) Emil Sandbergia vaatien häntä 

       luovuttamaa m. m. perunoita, jauhoja, lihaa ja heiniä punakaartille. Ei tiedetä 

       tarkalleen kuinka tapahtumat tuolloin etenivät, tilan isäntä Pekka Sandberg tuli kuitenkin 

       aittansa edustalle punaisista paikalla olivat Elorannan lisäksi Punaisten paikallinen 

       päällikkö Karl Palenius ja hevosmies Fredrik Viktor Vesterlund hevosrekineen hän oli 

       Ahlaisista kotoisin ja kuului Reposaaren punakaartiin, mahdollisesti paikalla on ollut 

       myös kaksi punaisten komppanian päällikköä Alfred Westerlund ja Ville Berglund. 

       Sandbergin ja Elorannan välinen aitan edustalla käyty keskustelu on todennäköisesti

       kärjistynyt pakkoluovutusta koskeviin erimielisyyksiin ja johtanut niin sovittamattomaan 

       riitatilanteeseen, että saadakseen vaatimansa elintarvikkeet ja heinät Eloranta on 

       tarttunut aseeseensa ja ampunut Sandbergia kuolettavasti. Pekka Sandberg oli tuolloin

       31 vuotias ja Eloranta häntä 4 vuotta nuorempi. 

       Aamun valjettua 9. pnä maaliskuuta lähti punaisten n. 200 miehen sotilasosasto 

       kuormastoineen liikkeelle kohti Ahlaista, saavuttuaan Kuusikarin kohdalle osasto 

       pysähtyi ja järjestäytyi hyökkäysryhmitykseen ja lähti etenemään kohti Saanteeta 

       (Sandö). Punaisilla oli mukanaan 3 tuuman laivatykkejä, jotka he sijoittivat Hamskerin

       saareen, mistä he tulittivat Saanteessa olevia valkoisten asemia.  Valkoisten kanssa

      tapahtunut aseellinen yhteenotto ei iltaan mennessä johtanut kuitenkaan valkoisten

      joukkojen perääntymiseen ja Saanteen valtaukseen, joten punaisten oli vetäydyttävä  

      takaisin Bastuskeriin.

       Kun maaliskuun 12. päivän iltahämärä oli jo laskeutunut, saapui Tallooraan 

       jääkäriluutnantti Gunnar von Herzenin johtama hiihto-osasto, jonka vahvuus oli 80 

       miestä. Seuraavana päivänä 13. 

      maaliskuuta ennen aamun sarastusta lähti hiihto-osasto Talloorasta von Herzenin 

     johdolla liikkeelle kiertäen Anttooran saaren pohjoisen kautta edeten sen etelärantaa 

     seuraillen kohti Bastuskeria.  Osasto nousi jäältä maihin - aamu oli jo valjennut - lännen

     ja pohjoisen välisestä suunnasta, josta punaiset eivät odottaneet valkoisten tulevan ja 

     onnistuivat yllättäen hyökkäämään punaisten asemia vastaan, jotka juuri tuolloin 

     olivat sijoittuneet Pekka Sandbergin tilan päärakennuksen läheisyyteen. Vaikka 

     hyökkäys tuli punaisille yllätyksenä he ehtivät kuitenkin miehittää asemansa osittain, 

     hiihto-osaston oli edettävä jonkin matkaa tuolloin vielä puuttoman ja avoimen maasto 

     yli kohti punaisten asemia. 

                           Syntyneessä taistelussa kaatui 8 valkoista ja 5 punaista sotilasta sekä kaksi 

      punaisten sairaanhoitajaa haavoittui, jotka kuitenkin selvisivät hengissä ja yksi vaikeasti 

      haavoittunut valkoisten sotilas joutui punaisten vangiksi, yksi taistelussa kaatuneista 

      valkoisista oli hiihto-osaston johtaja von Herzenin nuorempi veli Karl von Herzen. 

     Kaatuneista valkoisista 3 sotilasta haudattiin taistelupaikan läheisyyteen ja sodan 

     päätyttyä heidän hautansa avattiin ja kaatuneet sotilaat kuljetettiin Pohjamaalle kukin

     kotipaikkakuntansa kirkkomaahan. Tämä tilapäisen hautapaikan sijainti on tiedossa, 

     sitä ei kuitenkaan ole merkitty maastoon. 

      Sisällissodan taistelut Anttoorassa / Bastuskerissa päättyivät maaliskuun13. päivän

      illan hämärtyessä. Seuraavana päivänä 14. maaliskuuta alkoi punaisten Porin rintaman 

      yleishyökkäys koko rintaman leveydeltä alkaen Ahlaisten Navettamaalta ulottuen läpi 

      koko Satakunnan aina sen itäosiin asti. Bastuskerissa olleet punaiset osallistuivat 

     hyökkäykseen Porin rintaman vasemmalla sivustalla ja poistuivat Bastuskerista, 

     samoin myös von Herzenin hiihto-osasto, uudeksi rintamalinjaksi muodostui Reposaari, 

     Lampaluoto, Rankkuu, Lyttylä.  

     Navettamaan taisteluiden päätyttyä maaliskuun 16. p:nä tilanne Ahlaisissakin 

     rauhoittui ja osa punaisista vetäytyi Reposaarelle.

      Taisteluihin Bastuskerissa ja Anttoorassa osallistuneiden punaisten ja valkoisten

      komentajien ja päälliköiden henkilötietoja;

      Porin rintaman läntisen rintamanosan komentaja Hugo Eloranta;

      Hän poistui Anttoora /Bastuskerista 11.03.1918 Porin rintaman esikuntaan 

     hoitamaan tehtäväänsä läntisen rintaman osan komentajana. Maaliskuun lopulla 

     hän palasi Uudellemaalle, Helsingin seudulle, osallistui siellä sotatoimiin ja kaatui 

     taistelussa Kauniaisissa 10.04. 1918.  Eloranta oli naimaton, hän oli kirjoilla 

     Helsingissä ja hänen asuinpaikkansa oli Espoo. Eloranta oli syntynyt 

     16.11. 1890.  Helsingissä, hänen hautapaikkaansa ei varmuudella tunneta. 

       Karl Palenius Reposaaren, Lampaluodon ja Bastuskerissa/Antoorassa olevien 

       punaisten joukkojen komentaja; 

       syntynyt 22.07. 1877 Tampereella hän oli satamatyömies, perheellinen ja asui 

       Reposaarella ja sodan ollessa loppuvaiheessa Palenius lähti pakomatkalle kohti

       itää ja Neuvosto-Venäjää. Valkoiset pidättivät hänet Viipurin lähellä ja teloittivat 

       Paleniuksen ampumalla helluntaiaattona 13.05. 1918. Hänet on haudattu 

       Viipurin vankileirin joukkohautaan

       Ville (Fredrik Vilhelm) Berglund I komppanian päällikkö;

       syntynyt 1894 Reposaarella satamatyömies hän lähti pakomatkalle vaimoineen,

       joka oli syntynyt myös Reposaarella, kohti Itää ja Neuvosto - Venäjää, pakomatka 

       onnistui ja he pääsivät Itäkarjalaan Petroskoin läheisyyteen ja jäivät pysyvästi 

       Neuvosto-karjalaan. Berglund kävi vaimonsa kanssa 1960 luvulla Reposaarella 

       tapaamassa sukulaisiaan ja he palasivat takaisin Neuvostoliittoon.

        Alfred Vesterlund II komppanian päällikkö;

        syntynyt Ahlaisissa 27.08.1874, satamatyömies, oli perheellinen, pidätettiin 

        Viipurin lähellä pakomatkalla Neuvosto - Venäjälle, valkoiset teloittivat 

       Vesterlundin ampumalla samana päivänä kuin Paleniuksenkin Viipurissa 

       helluntaiaattona 13.05. 1918.

        Hänet on haudattu Viipurin vankileirin joukkohautaan.

       Fredrik Vesterlund (oli paikalla, kun tilanomistaja Pekka Sandberg surmattiin)

       Reposaaren punakaartin hevosmies; 

      syntynyt Ahlaisissa 15.03. 1863, ja oli töissä Reposaaren sahalla, oli

      perheellinen. Pakomatkalla Vesterlund pidätettiin Lahdessa ja vietiin Hennalan 

      vankileirille, jossa hän kuoli 29.07. 1918. Hänet on haudattu Hennalan 

      vankileirin joukkohautaan

      Jääkäriluutnantti Paavo Talvela (ent. Thoren) Porin rykmentin II pataljoonan 

      komentaja;

      syntynyt 16.03. 1897 Vantaalla, sisällissodan aikana hän käytti salanimeä  

      Strömsten. Tultuaan Saksasta jääkärinä Vaasaan Mannerheim nimitti Talvelan 

      ensimmäisessä päiväkäskyssään luutnantiksi ja Porin rykmentin toisen 

      pataljoonan komentajaksi. Sisällissodan aikana hänet ylennettiin kapteeniksi ja 

      sodan jälkeen majuriksi, hän erosi armeijasta v. 1919. Talvela oli mukana ns. 

     Aunuksen retkellä ja toimi myöhemmin m. m. Suomi Filmi Oy:n apulaisjohtajana 

    ja vuosina 1932–37 Oy Alkoholiliike Ab:n apul. johtajana. Talvela osallistui 

    Talvisotaan, Jatkosodassa hän toimi armeijakunnan komentajana, siirrettiin 1942

    tammikuussa päämajan edustajana Saksan sotavoimien ylijohdon esikuntaan,

    palasi rintamalle helmikuussa 1944 Aunuksen ryhmän komentajaksi. Talvela 

    päätti sotilasuransa kenraaliluutnanttina. 

    Sodan jälkeen hän toimi Suomen selluloosayhdistyksen myyntiedustajana Etelä - 

    Amerikassa. Talvela kuoli 30.09. 1973. Hänet on haudattu Kulosaaren

    hautausmaahan.

       Jääkäriluutnantti Karl Fredrik Sovelius II pataljoonaan kuuluvan 1. komppanian 

       päällikkö; 

       syntynyt 14.07. 1881 Raahessa, osallistui Pohjansahan, Bastuskerin ja Saanteen 

       taisteluihin, komennettiin sodan jälkeen sotilasjäseneksi valtiorikosoikeuteen,

       siirrettiin 13. 07. 1918 Suomen valkoiseen kaartiin, erosi armeijasta 07. 10. 

       1918 ja osallistui ns. Aunuksen retkeen. Sovelius siirrettiin Ahvenanmaalle 

       etsivä keskuspoliisin palvelukseen.  Sovelius kuoli 31. 12. 1927. hänet on 

       haudattu synnyinpaikkakuntansa kirkkomaahan.

       Jääkäriluutnantti Gunnar von Herzen Satakunnan rintama hiihto-osaston johtaja; 

       syntynyt 18.03.1893 Halikossa, hän oli ammatiltaan lääkäri ja ylennettiin 

       25. 02. 1918 yliluutnantiksi ja nimitettiin 10. maaliskuuta 1918 hiihto-osaston

       johtajaksi Satakunnan rintamalle. Talvi- ja jatkosodassa Gunnar von Herzen 

       toimi sotilaslääkärinä ja ylennettiin jääkärilääkintäeverstiluutnantiksi. 

       von Herzen kuoli 16.07. 1973, hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaahan.

       Lähteinä on käytetty; taisteluihin osallistuneiden haastatteluja ja kertomuksia

       sekä kirjallisia muistiinpanoja ja muistelmia, taisteluissa mukana olleiden 

       julkaisuja ja esitelmiä sekä sisällissotaa koskevaa tutkimuskirjallisuutta.