Aineen ja energian käyttäytyminen atomeja suuremmassa maailmassa tunnetaan kemiassa ja fysiikassa jo varsin tarkoin tänä päivänä. Mutta tässä tulee uusia todellisuuden tasoja, elämän suhteen kasvit, eläimet ja ihmiset, ja aineen suhteen planeetat ja tähdet. Näissä tulee uusia mysteerejä:
Miten elämä on syntynyt?
Miten ihminen? Miksi ihminen on maapallolla olemassa?
Minkälaisia planeettoja on muualla?
Planeettojen ja tähtien synty, laatu ja kehitys ei näyttäydy enää suurena mysteerinä nykyisen tähtitieteen ansiosta. Kuitenkaan muiden tähtien planeettakuntia ja niiden asioita emme tunne muuta kuin mitä voimme yleistää tiedostamme aurinkokunnasta, ja lisäksi tunnetaan jo aika monta eksoplaneettaa, mutta kuitenkin vain pinnallisesti. Tunnemme siis vain lähiavaruuden ja tähtien ja planeettojen luonteen ja yleisen kehityksen. Galaksien luonne ja kehitys on vielä varsin tuntematonta aluetta. Sen lisäksi, jos ajattelemme, että on kirkastettuja planeettoja, joissa taivaalliset olennot asuvat, niin kuin modernissa ilmoituksessa kerrotaan, niin emme ilmeisesti vieläkään tiedä tähdistä niin paljoa kuin luulemme.
4.1.
Luominen ja kehitys
Elämän ja ihmisen synnyn probleemassa ovat perinteisesti olleet vastakkain kehitysopin ja luomisteorian kannattajat. Luomisteoria on nykyään selvästi häviöllä, mutta on noussut voimakkaita fundamentalistisia piirejä, jotka ovat kyseenalaistaneet kehitysopin. Heidän lähtökohtansa on kuitenkin varsin epätieteellinen: koska Raamattu on heistä kirjaimellisesti totta ja he ymmärtävät eli tulkitsevat sen väärin, maapallo ja ihminen ja koko universumi on luotu n 6000 v sitten, 4000 eKr, ja vielä tyhjästä.
Nykyäänhän me tiedämme, ettei näin ole. Maailmankaikkeus on vähintään 15-20 miljardia vuotta (13,7 on tämänhetkinen tarkka arvo) vanha, maapallo n 5 miljardia vuotta, nykyihminen 40.000-50.000 v.
Mikä tässä tieteen käsityksessä on varmaa? Varmaa on, että kaikkeus on ikuinen ja ääretön, mihin palaamme, nykyisessä muodossaan n 15-20 miljardia vuotta vanha, ja maapallo ja ihminen maapallolla ovat olleet juuri niin kauan kuin edellä sanottiin. Varmaa on tämä yleiskuva, vuosimäärien täsmällinen luku saattaa muuttua. Noin 6000 v sitten on tapahtunut jotakin aivan ratkaisevan merkittävää uskonnon mukaan, vaikkemme vielä uskonnollisestikaan ymmärrä täsmällisesti mitä silloin tapahtui, paitsi että Aatami silloin luotiin. Kuitenkaan juuri tältä ajalta ei tieteessä ole vielä löydetty mitään kummempia mullistuksia - mutta ihmisen, maapallon ja nykyisenkaltaisen universumin ikä on kuitenkin niin kuin tiede sanoo suurin piirtein, eikä tähän yleiskuvaan ole muilla uskovaisilla tänä päivänä mitään huomauttamista muutakuin fundamentalisteilla.
Toisaalta myös luomisteoria on melko sanatarkasti totta sellaisena kuin se meille Raamatussa ilmoitetaan. Fundamentalistinen ja myös main-stream kristinuskon tulkinta siitä vain on täysin väärä. Ei siinä sanota, että Jumala olisi luonut koko kaikkeuden tyhjästä, vaan siinä sanotaan: ”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.” (1.Moos 1:1)
Tämä tarkoittaa sitä, että ensinnäkin tämä kaunis lause on juhlallinen alkulause Raamatulle ja luomiskertomukselle, ja toiseksi, että puhutaan tästä ihmisten maapallosta, sen nykyisestä järjestyksestä ja näistä ajoista n 4000 eKr – n 3000 jKr, koska alku viittaa myös lopun (lopussa luodaan uusi taivas ja uusi maa[2]) tapahtumiseen, eikä se tarkoita koko universumin, kaikkeuden loppua. Se on maapallon nykyisen järjestyksen ja tuhatvuotisen valtakunnan järjestyksen loppu. Siinä vaan ikään kuin vihjaistaan, että muuallakin tapahtuu samanlaista kuin maapallolla.
Kolmanneksi luomiskertomus ei missään tapauksessa ole tieteellinen teksti näistä asioista vaan runoelma, draama, teatterikäsikirjoitus[3], eepos maailman synnystä. Sellaisena se on tosi, hieno ja vaikuttava.
Neljänneksi se on uskonnollinen teksti, teologinen teksti, eikä fysikaalinen, tähtitieteellinen, biologinen tai filosofinen teksti. Eihän näitä tieteitä muinaisaikana edes ollut. Kaikille asioille on fysikaalinen, biologinen, psykologinen, sosiologinen ja teologinen syynsä yhtä aikaa, ja eri tilanteissa eri syyt ovat tärkeämpiä kuin toiset, mutta kaikki ovat aina mukana. Esimerkiksi maanjäristys syntyy mannerlaattojen liikkeistä fysikaalisella tasolla, mutta se voi kuitenkin olla myös Jumalan päätös samanaikaisesti teologisella tasolla, niin kuin Sodomassa ja Gomorrassa tapahtui[4].
Näin kuin ajattelee, teksti on hieno, tosi ja selkeä, eikä ole mitään järkeä moittia kertomusta siitä, että siitä puuttuu biologinen, kehitysopillinen tarkastelu. Meidän tehtävämme on lisätä siihen fysiikka ja geologia, tähtitiede, biologia ym modernit tieteet. Puhtaasti kehitysopillinen selitys on puutteellinen, siis siinä mielessä suorastaan epätieteellinen, ainakin epäfilosofinen, että siitä puuttuu asian teologisen puolen tarkastelu. Vasta kaikinpuolinen tarkastelu on tieteellisesti ja filosofisesti hyväksyttävissä.
Jos ateisti haluaa kieltää tämän teologisen puolen koko olemassaolon, niin se on vain yksi filosofinen valinta, ei meidän muiden välttämättä tarvitse keskustella samassa viitekehyksessä, vaikka nykyään tieteessä näin on huonona tapana. Tämänkin kirjasen teksti saattaa tuntua oudolta kun tieteessä ja filosofiassa ei yleensä keskustella Jumalan olemassaolo huomioiden, olettaen, muutakuin teologian puolella, mutta sen ei pitäisi tuntua oudolta, se voi olla aivan yhtä tieteellistä kuin toisenlainenkin keskustelu.
4.2.
Maapallon nykyinen järjestys
Maapallo ei aina ole ollut samanlainen kuin nykyään. Nykyinen järjestys on luotu n 6000 v sitten, ja n 2500 eKr oli sitten vielä se suuri vedenpaisumus, jonka jälkeen ihmisen elinikä ainakin muuttui lyhyemmäksi Raamatun mukaan. Niin kuin Egyptin viisaat kertoivat Solonille Platonin mukaan (Kritias-dialogi), ihmiskunta muistaa vain ajat edelliseen vedenpaisumukseen tai muutamaan, ja niitä on ollut useampia. Jos tarunomainen Atlantis on joskus ollut Atlantin valtameren keskellä, niin se on tapahtunut joskus aikaisemmin, ja maapallon järjestys on ollut jossain määrin toisenlainen. Samoin kun ihmisiä on ollut 40-50.000 vuotta jo maapallolla, niin nämä ihmiset ovat olleet eri ihmiskuntaa kuin me, Aatamin ja Nooan ihmiskunta.
Tämä nykyinen järjestys on pääasiassa Jumalan luoma tilanne ja missä määrin ja missä kohden siinä on luomista ja missä määrin pelkkää luonnonlakien mukaista kehitystä, sitä emme vielä tiedä. Tällä hetkellä tunnettujen tosiasioiden pohjalta yhtä hyvin luomisteoria kuin kehitysoppi voisivat olla oikeita selityksiä maapallon tilalle ja lajien synnylle. Kun tieto lisääntyy, täsmentyy ymmärryksemme siitä, missä kohden on mitäkin tapahtunut ja millä tavoin.
Maapallon geologia, pinnanmuodostus siinä mielessä, ei tänä aikana (6000 vuodessa) ole paljoakaan muuttunut. Mannerlaatat vain hitaasti liikkuvat ja merenpinta hitaasti vaihtelee ja joitakin pienehköjä meteoriittikatastrofeja on voinut olla, tulivuorenpurkauksia on ollut aika suuriakin, muttei tällä aikavälillä katastrofaalisia koko maapallolle. Historiasta ja arkeologiasta tiedämme suurin piirtein menneisyyden tapahtumat.
Tämän järjestyksen loppu tulee sitten joskus n 3000 - 3500 jKr, kun luodaan uusi taivas ja uusi maa, ja pienempi maailmanloppu eli jumalattomien tuhoutuminen, on tuhatvuotisen valtakunnan alussa, juuri meidän aikoinamme 2000 – 2500 jKr, mutta näistä ajoistahan ei kukaan tarkkaan tiedä, eikä saakaan tietää. Hyvin pian tämä tapahtuu kuitenkin, kun kaikki maailmanlopun merkit ensi kertaa todella ovat näkyvissä kahden maailmansodan, ydinsodan uhan, kehitysmaiden nälän ja väestönkasvun sekä saastumisen takia. Törmääviä komeettoja tai planetoideja puolestaan voi tulla koska tahansa ja on voinutkin tulla koska tahansa. 6000 v sitten, n 4000 eKr, on ilmeisesti ollut edellinen suuri katastrofi tai mullistus ja me olemme siitä henkiin jääneiden tai uudestaan istutettujen ihmisten jälkeläisiä. Tieteen puolella ei ole vielä dokumentoitu tätä mullistusta, mutta on mielenkiintoista, että tätä aiemmissa tapahtumissa radiohiilimenetelmä ja muut ajoitusmenetelmät alkavat näyttää erilaisia lukuja, kun siihen aikaan asti eri menetelmät näyttävät samoja lukuja[5].
Tämä saattaa tuntua turhan uskonnolliselta puheelta filosofisessa tekstissä, mutta tieteen ja Raamatun ilmoituksen yhteensovittaminen on ikävällä tavalla vielä puolitiessä, tämä on vain alustavaa yritystä siihen suuntaan siinä hengessä, ettei ilmoituksen perusasioista peräännytä, mutta tieteen varmat tulokset myös varmoina hyväksytään. Tiede ei kuitenkaan ole menneisyyden suhteen vielä kovinkaan varmalla pohjalla monessakaan asiassa, varsinkaan ajoituksissa, tästä syystä on tukeuduttava enemmän ilmoitukseen.
4.3.
Maapallo
Maapallo on tiivistynyt planeetaksi n 5 miljardia vuotta sitten. Aluksi se oli tuliperäinen taivaankappale ja vasta vähitellen olosuhteet tulivat otollisiksi elämälle. Elämä syntyi aineen hitaan kehityksen tuloksena alkumeressä molekyylien monimutkaistuessa alkeellisiksi eliöiksi. Missä määrin ja missä kohdin Jumala, muut korkeammat olennot tai maapallon ulkopuoliset kulttuurit ovat tässä panneet sormensa peliin, sitä emme tiedä tarkalleen ennen kuin meillä on aivan täsmälliset tiedot elämän kehityksestä. Niin tästä eteenpäinkin lajien synnyssä, vaikka myös on varmasti tapahtunut aivan luonnollista biologista kehitystä luonnonvalinnan ym kehitysopillisten periaatteiden mukaisesti.
Maapallo jatkaa tällaisenaan niin kauan kunnes aurinko sammuu muutaman kymmenen miljardin vuoden kuluttua, jolloin maapallo tuhoutuu auringon kanssa; jos Jumala sallii eikä muuta halua, mutta ilmeisesti hän haluaa muuta niin kuin edellä todettiin.
4.4. Aurinkokunta
Aurinkokunta on syntynyt vetypilvien ja supernovaräjähdyksissä syntyneiden raskaampienkin alkuaineiden kasautumisen tuloksena n 5 miljardia vuotta sitten, väittävät tiedemiehet tietävänsä, ja näin asia varmaan onkin riippumatta siitä, miten koko Linnunrata ja universumi puolestaan ovat kehittyneet[6]. Aurinko on valtava ydinreaktori, joka muuttaa vetyä heliumiksi ja siinä samalla lähettää valo-, lämpö- ym säteilyä avaruuteen. Suurin osa säteilystä menee ikäänkuin hukkaan ympäröivään avaruuteen ja vain pieni osa tulee planeettojen hyödyksi. (Tähän on syytä kiinnittää huomiota siksi, että alkupamausteoriassa ja muissa tähtitieteilijöiden maailmankaikkeuden kokonaisteorioissa ei käsitellä tähtien säteilyn sisältämien energiamäärien vaikutusta universumin kokonaistilaan ja kehitykseen, niissä ajatellaan lähinnä painovoimaa ja alkupamausteoriaan liittyen taustasäteilyä ja lämpötilaa, kuitenkin kaikella muullakin säteilyllä täytynee myös olla jokin vaikutus ja merkitys. Tämä on yksi osoitus siitä, että nykyisten kokonaisteorioiden täytyy olla vielä aika alkeellisia, eikä niitä pidä ottaa liian vakavasti.)
Auringon painovoima vaikuttaa muihin tähtiin ja muiden tähtien painovoima aurinkoon ja aurinkokunnan planeettojen kiertoratoihin. Planeetat ovat syntyneet saman vety- ym ainepilven - mistä aurinko on kehittynyt - kasautuessa, tai sitten ne ovat erkaantuneet auringosta tai toisistaan tai tulleet kauempaa ja jääneet aurinkokuntaan.
Aurinkokunnan synnyssä ja kehityksessä ei ole suurempaa tiedollista ongelmaa nykyaikana. Erimielisyyksiä ja tiedon puutetta on vain täsmällisestä historiasta ja kehityskulusta.
Aurinkokunnan muilla planeetoilla ei tiettävästi ole elämää eikä ihmisiä tai ihmistä korkeampia olentoja. Ainakaan tällaisia ei ole nähty sen selvemmin kuin mitä henkimaailman asioita, jumalia, enkeleitä, lentäviä lautasia, pyramidien ihmeitä, astroarkeologian hämmästelemiä asioita ym vastaavia maapallollakin. Muiden aurinkokunnan planeettojen tutkimisessa riittää tähtitieteen lisäksi geologia, meteorologia ja muut fyysiset tieteet, biologiaa ja sosiologiaa ei ole tähän mennessä tarvittu. Ehkä Marsista ja Jupiterin ja Saturnuksen kuista silti joku päivä löydetään elämää.
Aurinkokunnan synty, kehitys ja olemus tunnetaan, ja filosofisesti siinä ei ole muuta mielenkiintoista kuin että nyt olemme orientoituneet aurinkokunnassamme ja tiedämme mitä se sisältää, moni aikaisempi spekulointi voidaan unohtaa. Kaikenlainen tarkempi tieto antaa lisäymmärrystä ihmisen ja maapallon elämästä, mutta Galilein jälkeen tärkeimmäksi tiedoksi jäi, että ihminen ei ole merkittävässä määrin elämää muilta planeetoilta löytänyt. Silti ei siitä seuraa maailmankatsomukseemme yhtään mitään, koska edelleenkään emme tiedä onko elämää sitten muiden tähtien planeetoilla, ja henkimaailman ja näkymättömän maailman elämää emme tieteessä jo lähtökohtiemme takia pysty havaitsemaan muilla planeetoilla sen enempää kuin omallammekaan. Eikä ole varmaa vielä silti, vaikka elämää löytyisi lopulta paljonkin, onhan planeetat ja kuut edelleen vain pintapuolisesti tutkittu.
Toinen tärkeä tieto on se, että maapallo on haavoittuvainen. Tänne voi syöksyä jokin planetoidi tai pyrstötähti, ja se on elämän kannalta katastrofi. Ja näitä katastrofeja on ollut menneisyydessäkin, mikä lisää sen asian todennäköisyyttä, että muinaisuudessa olisi ollut kadonneita ihmiskuntia, joista ihminen ei enää paljoakaan tai mitään tiedä. Samoin koko eläin- ja kasvikunnan evoluutiossa voidaan nähdä nyt myös katastrofivaiheita, ja niillä voi olla tällainen tähtitieteellinen selitys tulivuortenpurkausten ja muiden luonnonkatastrofien lisäksi.
Samoin vedenpaisumustarut tulevat
mahdollisiksi ymmärtää, ja jos joskus kaikki elämä on tuhoutunut maapallolla,
nyt - päinvastoin kuin ennen on ajateltu - tuleekin vaikeaksi ymmärtää, miten
se on uudestaan syntynyt jne, eli tiede ei enää ole luomis- ja vedenpaisumustarujen
kanssa samalla tavalla ristiriidassa kuin 1800-luvulla ja melkein koko
1900-luvun näytti olevan. Tässä debatissa kirkko vastusti1
turhaan kehitysoppia, mutta myös perääntyi omista väitteistään turhaan.
Kukaan ei nähnyt miten nämä kaksi ajatusmaailmaa olisivat yhdistettävissä,
niinkuin nyt voidaan nähdä: on turha vastustaa kehitysoppia (tai jotain
vastaavaa) koko universumin mittakaavassa, mutta on myös turha luopua
uskomasta vedenpaisumuksiin ja Jumalan luomistöihin maapallolla, täällä ei
olisi ehkä mitään elämää katastrofien jälkeen, ellei sitä olisi uudestaan
luotu: istutettu ja kehitetty ja pelastettu niin kuin Nooan aikana.
Aurinko säteilee aikansa ja sitten sammuu valkoiseksi kääpiöksi ja koko aurinkokunta tuhoutuu planeettoineen, ja kehitys alkaa uudestaan vasta sitten kun kaikki tällä alueella taas räjähtää ja muuttuu kaasusumuiksi ja räjähdysjäänteiksi. Tai sitten luodaan uusi taivas ja uusi maa jollakin yliluonnollisella tavalla eli tavalla jota emme nyt vielä ymmärrä.
[1] Lukijan lienee hauska tietää, että filosofiassa tätä maailmaa sanotaan ”keskikokoisten kuivien tavaroiden” maailmaksi.
[2] Asia kerrotaan Ilmestyskirjan lopussa, Ilm 21:1-4
[3] Jumala seisoo näyttämön, maailman, oikealla reunalla takana ylhäällä, nostaa oikean kätensä ja sanoo: ”Tulkoon valkeus!”
[4] Jos joku väittää, ettei tapahtumassa kuitenkaan ollut psykologista puolta, niin: Antiikin runoelmasta ”Sodoman ja Gomorran tuho”:
”Poikia Sodomassa himotti niin, että kaikkea mikä liikkui,
nuo miehimykset …….
ja Jumalaa potutti.”
[5] Tähän ei valitettavasti ole nyt esittää lähdettä, mutta kyllä asia arkeologian kirjoista löytyy
[6] Itse asiassa Aurinkokunnan kehitys onkin ainoa osa kosmologiaa, joka jo tieteellisesti tunnetaan suurin piirtein. Linnunradan ja universumin kosmologia on edelleen pääasiassa tuntematonta aluetta.
1 Silloin kuin vastusti, eivät tietenkään kaikki vastustaneet, sellaisia teologeja oli Suomessakin jo autonomian aikana ja nykyään melkein kaikki.