Liite 2. Artikkeleita uskonnosta

Ihmeet  

Ihmeet. Mitä ovat ihmeet? Kun väitetään tapahtuneen ihme, siihen on kaksi tapaa suhtautua:

- joko ajattelee, että sitä ei ole voinut tapahtua, koska sen tapahtuminen sotii tunnettuja luonnonlakeja vastaan;

- tai sitten ajattelee, että se on tapahtunut, silloin kun luotettavat todistajat todistavat siitä, ja tieteemme ei vaan vielä tunne niitä luonnonlakeja, joihin ihmeen tapahtuminen perustuu.

Liberaalit teologit, materialistit ja naturalistiseen tieteelliseen maailmankatsomukseen uskovat ajattelevat edellisellä tavalla. Raamattuun uskovat ajattelevat jälkimmäisellä tavalla. Emme voi tietää, kumpi tapa on oikea, korkeintaan voimme juuri tehdä sitä, että tutkimme todistajien luotettavuutta historiantutkimuksen menetelmin. Muuten väitettyihin ihmeisiin uskominen jää uskonasiaksi.

Siis onko Jeesus muuttanut veden viiniksi ja onko hän ylösnoussut? Liberaali teologi ajattelee, että koska se on parhaan tietämyksemme mukaan mahdotonta, tapahtumille on etsittävä joku muu selitys. Ja hän ryhtyy sitä tarmokkaasti etsimään. Uskova uskoo siihen uskonsa perusteella ja ryhtyy korkeintaan tutkimaan todistajien todistuksen historiallista luotettavuutta oikeustieteen menetelmin. Siinä mielessä asia siis voidaan jopa tieteellisesti todistaa, että kaiken järjen mukaan näiden asioiden todistajat olivat luotettavia henkilöitä, eivätkä varmaan menisi valehtelemaan. Tästä vaan aivan varmasti syntyy koulukuntakiistoja tieteessä, niin kuin on tapahtunutkin.

Sama on Mormonin kirjan kultalevyjen olemassaolon suhteen. Kirjan käännöksen jumalallisesta ihmeestä ei voi olla kummempaa tieteellistä tietoa, ja sen sisällön aitoudesta ei ole tieteellistä tietoa vielä kumpaankaan suuntaan, vaikka molempia kantoja puolustavia tieteellisiä koulukuntia jo on. Siinä asiassa on etsittävä henkilökohtaista todistusta omassa sydämessään ja mietittävä kirjan teologisen sisällön järkevyyttä, eli että onko se järkevää vai ei.

Sekin on kyllä todistus sen alkuperästä henkimaailman puolelta, että nuori mies sillä koulutuksellaan ei olisi voinut sanella sellaista sisältöä sellaisessa ajassa kuin todistettavasti tapahtui. Ja se on tullut henkimaailman valoisalta puolelta, koska siinä kerrotaan Jeesuksesta myönteisesti, palvoen ja teologisesti järkevästi ja Raamatun mukaisesti, tosin lisäämällä asioita, joita ei Raamatussa ole. Jeesus on kirjassa Jumala, Jumalan Poika, aivan kuten Raamatussakin. Paha henki tuskin näyttäisi saneltavaksi sellaista tekstiä.

Kirkkojen ja lahkojen ymmärrys ja ymmärtämättömyys

Nykyään, kun historiantutkimuksesta, Kuolleen meren kääröistä ym. lähteistä varsin tarkkaan tunnetaan alkukirkon oppi ja käytäntö, voidaan varsin tarkkaan sanoa, minkälainen Kristuksen kirkon oppi, palvelumenot ja käytäntö tulisi olla. Kuitenkaan kirkot eivät ole olleet valmiita muuttamaan oppiaan, vaikka aivan hyvin tietävät perustavansa vain omaan perinteeseensä. Kirkot ovat jäykkiä ja konservatiivisia, ne eivät suostu tekemään parannusta, vaan aina kun jokin asia oivalletaan, joudutaan perustamaan uusi kirkko ja lahko asian esilläpitämiseksi. Valtakirkko ei tee parannusta, vaan pitäytyy perinteeseensä.

Näin kävi Lutherille, hän halusi vain uudistaa Katolisen kirkon, mutta joutui perustamaan uuden kirkon, protestanttisen kirkon. Ja sitten protestanttisuus on hajonnut lukuisiin kirkkoihin ja lahkoihin. Ja nykyään on syntynyt monenlaisia uusia kirkkoja, jotka perustuvat jonkin asian oivaltamiseen ja ymmärtämiseen ja muut eivät tee parannusta, vaan pitäytyvät isiensä perinnäistietoon.

Roomalaiskatolinen kirkko on väärässä pyhimysten palvonnassaan, Marian palvonnassaan, Krusifiksien kumartamisessa, lapsikasteessaan, valtiokirkkoasemassaan ja monissa muissakin asioissa. Ei tee parannusta vaan jatkaa samaan malliin. Ja kamala on kirkon historia, kuinka se on vainonnut kerettiläisiä. Vanhurskauttamis- asiassa on jonkin verran näkyvissä suunnanmuutosta oikeampaan protestanttiseen suuntaan ekumeenisissa keskusteluissa. Ja kirkko tekee hyvää työtä perustasolla, ihmisten sielunhoidossa ja Kristuksen elämäntyön tunnetuksi tekemisessä.

Ortodoksisella kirkolla kastekäytäntö on parempi, ei kuitenkaan aivan alkukirkon mukainen. Muuten sillä on samat hyvät ja huonot puolet kuin Roomalaiskatolisellakin kirkolla. Ikonien kumartaminen on täysin Raamatun opin vastaista, ensimmäisessä käskyssähän käsketään olemaan tekemättä jumalankuvia ja kumartamasta niitä!

Protestanttisen kirkot väheksyvät käskyjen noudattamista ja luulevat, että usko riittää, vaikka heidän vanhurskauttamisoppinsa oikein ymmärrettynä ja oikein toteutettuna on se uskon salaisuus, joka varmasti vie perille. Hekin kumartavat kuvia, kastavat lapsia, eivät käytä upotuskastetta, ovat valtiokirkkoja ym. Pyhän Hengen lahjoja väheksytään, mikä on johtanut helluntailaisuuden syntyyn ja karismaattisen liikkeen syntyyn. Mutta tiukka pitäytyminen Raamatun opissa on ollut varsin hienoa, Paavali on kirjoituksissaan tuominnut kaikki mahdolliset tavat tehdä evankeliumista harhaoppi, ja luterilaiset ovat tämän varsin hyvin ymmärtäneet. Kalvinin ennaltamääräämisoppi on selvä ylilyönti, eikä ole Raamatun mukainen.

Vapaat suunnat, helluntailaiset ym., ovat varsin oikeassa monissa asioissa. Kuitenkin hengen vuodatukset usein menevät hurmahenkisyyteen tai muuten pieleen ja pelkäksi mölinäksi eivätkä aina ole oikean hengen ilmausta. Adventistit yrittävät innokkaimmin palautua alkukirkon oppiin ja käytäntöön, mutteivät ilmeisesti ole aivan onnistuneet.

Ja mitä me tässä ihmettelemme, kun Jumala on itse ottanut asiat käteensä ja lähettänyt meille Mormonin kirjan, jossa evankeliumi on puhtaana, ja hän rakentaa ihmeellisellä tavallaan Jumalan valtakuntaa maan päälle. Me voimme kukin löytää oman paikkamme tässä työssä ja mennä mukaan. Vaikka kristikunta ja maailma tuntuu hylänneen, ei ole ottanut vastaan Mormonin kirjaa ja Joseph Smithin ilmoituksia, ei meidän tarvitse niitä hyljeksyä, hylkäsiväthän juutalaisetkin itse oman Jahvensa, Jehovansa, Jeesuksen, ja varmasti olivat väärässä vaikka luulivat olevansa niin oikeassa uskonasioissa.

Ei meidän silti tarvitse mihinkään ihmisten kirkkoon mennä, niissä helposti joutuu luopumaan kristillisestä vapaudestaan ja toteuttamaan kaikenlaisia pykäliä, jotka eivät välttämättä ole omakohtaisesti oikeita. Jumala kyllä johdattaa jokaisen omaan hengelliseen kotiinsa. Joka tekee parannuksen ja tulee minun tyköni, kuuluu minun kirkkooni, on Jeesus sanonut. Tämä riittäköön: on vain kaksi kirkkoa maailmassa, Jeesuksen kirkko, jossa ihminen tekee parannuksen ja menee kasteelle ja tässä prosessissa Jumalan voimalla muuttuu hyväksi ja tekee hyviä tekoja Jumalan voimalla ja johdatuksella, ja Perkeleen kirkko, jolloin ihminen yrittää tehdä hyviä tekoja ja palvelusmenoja pelastuakseen ja päästäkseen taivaaseen, muttei osaa kun ei tee sitä johdatuksella ja sisäisen muutoksen kautta.

Siis meidän pitää Jumalan voimalla muuttua hyviksi ja taivaskelpoisiksi, eikä yrittää tehdä hyviä tekoja ja palvelusmuotoja ollaksemme taivaskelpoisia ja pelastuaksemme. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, hänelle tulee tuli ja Pyhä Henki ja hänen pitää muuttua lapsen kaltaiseksi suhteessaan Jumalaan ja hänen pitää pysyä uskossa evankeliumiin vahvana loppuun asti.