Liite1. Artikkeleita filosofiasta

Peruselementeistä

Peruselementtejä tuntuisivat olevan energia kaikissa muodoissaan: heikkovoima, vahvavoima, painovoima jne, säteily, aaltoliike, kvantit; materia kaikissa muodoissaan: molekyylit, atomit, hiukkaset (protonit, neutronit, elektronit ym), kvarkit ja kvantit. Sitten elämän tasolla elementit ovat DNA, solut, elimet ja eliölajit.

Tietoisuuden tasolla sitten peruselementti on tiedoton aine, sitten esitietoinen olento, sitten itsestään ja maailmasta tietoinen olento ja sitten kaikesta tietoinen olento.

Peruskategoriat ovat paikka, aika, liike.

Perustilat: räjähdys ja kaaos ja niiden vaihtelu. Kuut, planeetat, tähdet, galaksit, galaksijoukot ja galaksirihmat.

Perusrakenteet: pienin ja suurin väli.

Varmat tiedot filosofiassa (Filosofia, tietoteoria)

Filosofian historiassa on käynyt niin, että Descartes huomasi, että vaikka kaikkea voidaan epäillä, sitä ei voi epäillä että hän epäilee, ajattelee. Niinpä hän muotoili keksintönsä näin:

Ajattelen, siis olen (Cogito, ergo sum).

Tästä hän rakensi eteenpäin muutakin varmaa tietoa, mutta myöhempi skeptinen filosofia (Hume, Kant, Analyyttinen filosofia) on ampunut maahan kaiken muun varman tiedon. Tämäkin lause varmana kuuluu pikemminkin näin:

Jotakin on, joka ajattelee.

Sfnet.keskustelu.filosofia- ryhmässä olen keskustellut asiasta siltä pohjalta, että myös lause:

Kaikkeus on olemassa,

on yhtä varma totuus. Samoin aineen häviämättömyyden laki ja se, että kaikkeuden avaruus muodostaa väistämättä rajattoman, siinä mielessä äärettömän tilan, tuntuisivat varmoilta totuuksilta, koska muuten ei voi olla.

Nämäkin ammuttiin alas monella tavalla, tai yritettiin ampua, mutta keskustelun pohjalta, siis muiden keskustelijoiden kommenttien ja vastaväitteiden avulla, päädyin seuraavaan yhteenvetoon varmoista totuuksista:

- jotakin on, joka ajattelee,

- tämä jokin, joka ajattelee on jossakin tilassa, ja

- on jokin, joka ajattelee ja sen jonkin kokonaisuus,

- tämän tilan kokonaisuus, ja sen ajattelevan jonkin, ja kaikki se aine ja energia, mitä ajattelu vaatii, ja muu mahdollinen, kaikki se energia ja tavara mitä siihen kokonaisuuteen sisältyy, muodostaa kaikkeuden,

- kaikkeuden tila on väistämättä sellainen, että se on rajaton, ja

- se sisältää kaiken olemassaolevan tavaran, materian, aineen, energian, säteilyn, voimavaikutuksen, aaltoliikkeen jne, ja

- tämän tavaran määrä on vakio, koska ulkopuolta ei ole kaikkeudelle, mitään ei voi tulla sisään eikä mitään ulos.

Aine ja energia voivat vaihtua toisikseen, mutta niiden kokonaismäärä, muodosta riippumatta, on vakio. Edelleen voidaan väittää, että siihen tilaan sisältyy vain se ajatteleva jokin. Mutta se jokin ei voi olla vain itsessään vaan sen täytyy olla jossakin, ja sille jossakin täytyy olla sen jonkin tilan kokonaisuus, kaikkeus, ja sille kaikkeudelle on havaittavissa tiettyjä väistämättömiä ominaisuuksia. Samoin se jokin ei voi ajatella itsessään, vaan on myös jokin joka ajattelee, ajattelu vaatii jotakin pohjaa, ainetta ja energiaa tapahtuakseen. Siis itse asiassa Descartesin väitteeseen analysoituna sisältyy jo ulkomaailman olemassaolo: ne aivot tai jokin entiteetti, joka ajattelee. Ja siihen voidaan lisätä, että sen täytyy tapahtua jossakin.

- Jokin on, joka ajattelee,

- jokin ajattelee jossakin (siis jossakin tilassa),

- jokin aivo tai muu entiteetti on, joka sen ajattelun suorittaa.

Tämä entiteetti on ulkopuolista sille ajattelulle, Descartesin väite sisältää jo ulkomaailman olemassaolon, eikä sitä tarvitse erikseen todistaa.

Mutta jos on vain se yksi entiteetti, joka ajattelee? Sen entiteetin kokonaisuus ja sen jossakin kokonaisuus eli kaikkeus, muodostaa kuitenkin tietynlaisen kokonaisuuden, jolla on väistämättä nuo mainitut ominaisuudet, ja muitakin väistämättömiä ominaisuuksia, kun siirrymme analysoimaan kaikkeuden olemusta.

Ovatko nämä ajatukset valideja ja seuraako niistä ulkomaailman olemassaolon todistus eli ainakin muutakin varmaa tietoa kuin Descartesin cogito?

Olli Santavuori

31.12.2004

Kosmologian perusprinsiipit

Nojatuolifilosofiaa ottaen huomioon logiikan, filosofian ja tähtitieteen tulokset

Kaikkeuden avaruus on rajaton, koska se on siinä mielessä suljettu tila, että ulkopuolta ei ole. Tämä on looginen totuus eikä vaadi empiiristä todistusta. Näin vaan täytyy olla, koska muuten ei voi olla.
Nykyinen galaksitila on tasapainotila, johon avaruuden aine ja energia aina päätyy kaikenlaisten katastrofivaiheiden jälkeen, tai sitten se on ikuinen tila ja galaksien pakkaantuminen mustiksi aukoiksi ja räjähtäminen tapahtuu vain paikallisesti milloin missäkin. Tämä ei ole looginen totuus vaan väite kaiken tiedon ja logiikan pohjalta.
Kaikkeuden avaruuden sisältämän kaikenlaisen aineen ja energian kokonaismäärä on aina sama, kun ulkopuolta ei ole, vaikka ainetta saattaa olla toisenlaistakin kuin tuntemamme aine maapallolla ja aine saattaa muuttua energiaksi ja päinvastoin. Tämä häviämättömyyden ja tyhjästä luomattomuuden laki on looginen totuus, koska muuten ei voi olla.
Galaksien havaittu etääntyminen toisistaan ja sitä lujempaa, mitä kauempana ne ovat, on rajattoman tilan ominaisuus, eikä vaadi empiiristä selitystä, vaan rajattomassa tilassa näin tapahtuu, kaikki tavara ikään kuin putoaa toistensa suhteen. Galaksien etäisyyksistä ja putoamisen vauhdista eri etäisyyksillä voitaneen joskus päätellä avaruuden koko. On olemassa pisin mahdollinen etäisyys, joka on vakio. Avaruus ja sen tavara eivät voi supistua tai laajentua, vaan avaruus on aina samankokoinen, koko kaikkeuden kokoinen. Tämä ei ole looginen totuus, vaan valistunut arvaus nykyisen tiedon pohjalta.
Kaikkeutta ei ole voitu luoda, vaan se on aina ollut. Ikuisuudesta seuraa luomattomuus loogisesti. Vain sen laatuun on joku Luoja saattanut vaikuttaa, muttei sen olemassaoloon. Maapallo ja taivas sen kannalta, samoin kuin lukemattomia muita maapallon kaltaisia tai erilaisia maailmoja sen sijaan on voitu luoda. Tämä on valistunut arvaus, mutta ehkä osittain myös looginen totuus. Jos maailmalle transkendentti Jumala on luonut maailman, vasta Jumala, hänen ympäristönsä ja maailma yhdessä ovat kaikkeus, ja ennen luomistakin oli kaikkeus, Jumala ja hänen ympäristönsä.
Tuntemamme universumi, tämä havaittava galaksiavaruus, jatkuu näkökykymme – kaukoputket ja radioteleskoopit – ulkopuolelle ja on jo kaikkeus, muita universumeja ei ole, muutakuin erilaisia havaittavia ja havaitsemattomia maailmoja ja virtuaalimaailmoja tämän universumin sisällä ja henkimaailmassa, joka henkimaailma sisältyy tähän galaksiavaruuteen eikä ole sen ulkopuolella muussa mielessä kuin että ihminen ei sitä havaitse normaalitilassaan. Tämä ei ole looginen totuus vaan valistunut arvaus filosofian, tähtitieteen ja teologian pohjalta.

Reposaari, 15.10.2008

Olli Santavuori

Ihmiskunnan maailmankuvan kehitys

Kolmessa, neljässä vaiheessa on ihmiskunnan maailmankuva kehittynyt ja mullistunut. Antiikin maailmankuva, uuden ajan maailmankuva ja moderni maailmankuva.

1. Antiikki ja keskiaika

Antiikissa ajateltiin, että maan päällä oli taivaankansi, jossa aurinko, kuu, tähdet ja planeetat kiersivät ja joka kiersi Pohjantähden ympäri. Tämä kuva vallitsi vielä koko keskiajan. Silloinkin kuvaa voitiin tulkita dogmaattisesti tai vaihtoehtoisin oletuksin.

Dogmaattinen tulkinta oli, että tähdet olivat reikiä taivaankannella ja aurinko, kuu ja planeetat kiersivät maapalloa, koska kerran aurinkokin nousi idästä ja laski länteen. Kuva vastasi hyvin todellisuutta. Jokainen järkevä ihminen saattoi silti kuun vaiheista nähdä, että se oli pallonmuotoinen ja aurinko valaisi sitä, ja päätellä myös näin, että maa ja aurinkokin olivat pallonmuotoisia. Tähtien olemuksesta saattoi olla montaakin mieltä.

Koko ajan voitiin miettiä, oliko tämä näkymä koko universumi vai jokin rajoittunut näkymä siihen, oliko koko universumi ikuinen ja ääretön vai tietyn kokoinen ja alkanut joskus. Filosofit Kreikassa ja papit ja tähtitieteilijät korkeakulttuureissa pitivät avoimina kaikkia vaihtoehtoja.

Jumalan taivaan ajateltiin olevan taivaankannen takana kirkkaana ja tähtien olevan reikiä, joista tämä taivas meille loisti. Kaikilla kansoilla oli jumalat ja niiden temppelit, ateisteja oli vain muutama filosofi Kreikassa.

Egyptin tähtitieteilijöillä saattoi jossakin vaiheessa olla paremmatkin tiedot tähtitieteestä kuin nykyään on. He olivat saaneet tietonsa Mesopotamiasta, kaksoisvirtojen korkeakulttuureista, Aabraham oli niitä tuonut ainakin, ja hänellä oli myös ilmoitustietoa Jumalalta näistä asioista. Egyptin alkuvaiheissa tietoa oli myös vielä edellisiltä ihmiskunnilta, jotka olivat kadonneet ja tuhoutuneet maapallon katastrofeissa.

2. Aurinkokeskeinen maailmankuva

Uudella ajalla ptolemaiolainen antiikkinen näkemys vihdoin murtui aurinkokeskeisen kuvan voitettua pitkällisen taistelun katolisen kirkon veristä vainoa vastaan. Sitten ajateltiin universumin muodostuvan auringosta ja sitä kiertävistä planeetoista. 1500- luvulla Giordano Bruno ymmärsi heti, että silloin tähdetkin ovat samantapaisia aurinkoja ja niiden ympärillä on planeettoja ja voi olla jopa ihmiskuntia. Niinpä hänet poltettiinkin roviolla, kun uskalsi tällaista mennä sanomaan. Mielenkiintoista on, ettei tämän ajatuksen jälkimmäistä puolta vieläkään oteta vakavasti, niin lujasti meihin on ainutlaatuisuutemme ajatus ankkuroitunut, vaikka rakas maapallomme on vain yksi hyttysen piraus tässä suunnattomassa maailmankaikkeudessa.

Tätä muiden ihmiskuntien olemassaoloa eivät uskovaisista ymmärrä nykyäänkään muutakuin mormonit, ja Swedenborg 1700 luvulla, eivätkä ateistit ymmärrä että kyllä siellä galakseissa Jumalakin todennäköisesti on. Korkein olento ja päällikkö.

Koko ajan edelleenkin voitiin miettiä, oliko tämä näkymä koko universumi vai jokin rajoittunut näkymä siihen, oliko koko universumi ikuinen ja ääretön vai tietyn kokoinen ja alkanut joskus. Filosofit pitivät yllä avoimuutta, mutta jopa tiedeyhteisö, yleinen mielipide ja kirkot alkoivat taas dogmatisoida käsityksiä.

Jumalan maailma siirtyi näkyvältä taivaalta enemmänkin henkimaailman asiaksi, ikäänkuin kokonaan toisenlaiseksi ulottuvuudeksi, todellisuudeksi.

3. Galaksiavaruus, metagalaksi

Pitkän aikaa universumin ajateltiin olevan lähinnä näkyvistä ja kauemmistakin tähdistä muodostunut, siis Linnunratamme yksinäisenä saarekkeena pimeässä universumissa, mutta 1920- luvulla tähtitieteilijä Hubblen tutkimuksissa havaittiin joidenkin tähtisumujen olevankin samanlaisia kuin meidän Linnunratamme ja kaukana siitä. Taas maailmankuva laajeni, nyt tällaiseksi suunnattomaksi galaksiavaruudeksi. Kun punasiirtymästä pääteltiin, että galaksit etääntyvät meistä ja sitä nopeammin, mitä kauempana ovat, tehtiin se onneton johtopäätös, että ne sitten olisivat joskus olleet yhdessä pisteessä ja nyt avaruus laajenisi.

Koko ajan voitiin edelleenkin miettiä, oliko tämä näkymä koko universumi vai jokin rajoittunut näkymä siihen, oliko universumi ikuinen ja ääretön vai tietyn kokoinen ja alkanut joskus.

Jumalan taivaat ovat edelleen jääneet henkimaailman puolelle tässä maailmankuvassa. Kuitenkin voidaan myös ajatella, että tuolla taivaalla näkyy tähtiä, joiden planeettakunnassa onkin myös kirkastettuja planeettoja, Jumalan valtakuntia.

Tähtitieteelliset kosmologit, useimmat filosofit ja koko tiedeyhteisö on jämähtänyt tähän laaenevaan maailmankuvaan ja se on muuttunut dogmaattiseksi. Vain valistuneimmat filosofit ja tiedemiehet pitävät kuvaa edelleen avoimena, ja kaikkikin väittävät niin ajattlevansa, vaikka tämä kuva kyllä on vallitseva ja vaihtoehtoisia näkemyksiä pidetään huuhaana.

4. Vaihtoehtoja edelleen

Kuitenkin samat tiedemiehet miettivät aivan avoimesti myös sitä mahdollisuutta, että galaksiavaruutemme olisi vain yksi universumi monien universumien joukossa.

Samoin tietokonehahmotelmat universumistamme galaksiryhminä, -rypäleinä ja –ketjuina antavat hieman toisenlaistakin kuvaa universumistamme. Ja Hubble avaruusteleskoopin kuvat vastustamattomasti näyttävät, että vaikka kuinka pitkälle mennään avaruudessa ja samalla menneisyyteen, samalta galaksiavaruudelta tämä vaan näyttää.

Nyt voidaankin siis ajatella niinkin, että tämä galaksiavaruus suurempana kuin voimme nähdä, onkin jo koko universumi, mitään sille ukopuolista tai lisää ei ehkä enää olekaan. Tämä voi olla ikuinen ja ääretön juuri tällaisena. Galaksien välillä ja sisällä on vain jokin kehitys, jota emme vielä välttämättä tarkemmin tunne, mutta tämä kuva universumista saatta olla ikuinen ja muuttumaton. Galaksitila on aineen tasapainotila ja räjähdykset niissä ja niiden välillä ovat kaaostiloja. Molempia on koko ajan eikä universumilla välttämättä ole mitään kokonaiskehitystä.

Arvoitukseksi jää, missä ja millä tavoin Jumala ja henkimaailma tässä kokonaisuudessa ovat. Henkimaailmaa on ilmeisesti koko ajan tässä samassa tilassa, mutta näemme vain tämän aineellisen maailman. Samoin jotkut aurinkokunnat ja galaksit voivat olla Jumalan kirkastettuja taivaita. Me näemme ne kyllä, mutta emme ollenkaan ymmärrä mitä kaikkea ne oikeastaan voivat olla.

Universumin aikaa ja avaruutta ei tunneta

Filosofisen kosmologian näkökanta

Viime aikoina Kosmologiaa on uudestaan ruvettu miettimään taas myös filosofiselta kannalta ja pelkkä alkupamaustoeorian mukainen kosmologian popularisointi ei välttämättä enää vastaa tieteen nykyisiä käsityksiä, siksi haluaisin esittää toisenlaisen tavan popularisoida tieteen käsityksen universumista. https://arxiv.org/ftp/arxiv/papers/1404/1404.5854.pdf (löytyy kirjoittamalla Googleen Philosophical Cosmology) on yksi esimerkki tällaisesta kansainvälisissä piireissä. Tämä kirjoitus on oma käsitykseni lyhyesti.

Universumista tiedetään nykyään paljon. Tiedetään, että aurinkokunta on vain yksi miljardeista Linnunradassa ja Linnunrata on vain yksi miljardeista universumissa. Tällainen on universumimme, sen galaksit ovat hajallaan ketjuissa, rypäleissä ja ryhmissä laajalla alueella, vähintään 13 miljardin valovuoden alueella, ja näin on ollut kauan, 13 miljardia vuotta ainakin, maapallon ajasta laskien. Tämä on tieteen valtava saavutus. Asia on suurinpiirtein tiedetty jo 1920- luvulta lähtien, mutta sen vaikutus filosofiaan, maailmankatsomukseen, uskontoihin, tieteeseen, taiteeseen jne on jäänyt yllättävän pieneksi. Siitä ei osata oikein vetää kaikkia niitä johtopäätöksiä, joita siitä pitäisi vetää.

Sensijaan ei kuitenkaan tiedetä, onko tämä tuntemamme galaksiavaruus, edes suurempana, jo koko kaikkeus, vai onko muita universumeja, onko kyseessä multiuniversumi, jossa universumimme on vain yksi osauniversumi.

Ei tiedetä, millaista koko kokonaisuuden aika on. Se voi olla ikuista, tai ikuinen nykyhetki tai sitä ei ole ollenkaan. Ei tiedetä, millaista kokonaisuuden aika on.

Sama on tilan, avaruuden suhteen. Ei tiedetä minkä kokoinen ja muotoinen tämä avaruus on. Ei tiedetä, onko se ääretön vai vaan rajaton, ääretön ilman mitään rajaa kuitenkaan, jolloin se on tietyn kokoinen silti jossain mielessä, se tiedetään, että äärellinen se ei ole. Rajattomuus on ollut aina nykyaikana renesanssin jälkeen filosofien käsitys, ja on nykyisenkin teorian käsitys, paitsi että ajatellaan avaruuden laajenevan kuitenkin. Nämä ovat monimutkaisia juttuja ymmärtää.

Ei tiedetä, mikä on materian (aine, energia, voimat, säteilyt jne), ajan ja avaruuden suhde toisiinsa.

Ei tiedetä, mikä kaikki tässä on staattista, pysyvää ja mikä dynaamista, muuttuvaa.

Nykyinen tieteellinen teoria kosmologiasta, standarditeoria, eli tähtitieteen ja fysiikan käsitys asioista tällä hetkellä, suhteellisuusteoria yhdessä alkupamausteorian kanssa on tällä hetkellä paras ja ainoa toimiva teoria, kun sitä aina korjaillaan havaintojen lisääntyessä.

Mutta se on popularisoitu hieman väärin. Ei universumilla ole alkua eikä avaruudella laajenemista muuta kuin teorian matematiikan käsitteiden merkityksessä, ja jos teoria pitää paikkansa myös yleistettynä koko universumiin. Oikeasti avaruus ei laajene, eikä alkua ole, tai paremminkin ei voida vielä varmasti tietää, onko näin. On vain teorian pätevyysalueen raja 13,8 miljardia vuotta sitten tuntemattomaan tilanteeseen, jota sanotaan singulariteetiksi, koska sen olemusta ei tunneta, sillä tunnetut luonnonlait menettävät merkityksensä. Aika ja avaruus alkoivat silloin, ym tavoilla tilaa kuvataan.

Näin ollen on väärin, että kosmologian teoriaa popularisoidaan siten, että universumilla on alku ja sen avaruus laajenee. Oikea popularisointi olisi, että tutkimme minkälaista avaruuden aika, materia ja avaruus ovat, ja millainen suhde niillä on toisiinsa, mutta emme vielä varmasti tiedä, millainen universumi oikeastaan on. Tätä pitäisi korostaa, eikä tuota alkua ja laajenemista, niinkuin popularisoinnissa on tehty.

Kosmologien pitäisi korjata popularisointinsa. Onhan väärin, jos koko ihmiskunta luulee, että universumilla on alku ja se on aikaisemmin ollut pienempi ja nyt laajenee. Ei sellaista saisi mennä sanomaan tieteen tuloksena, kun se on vain tämänhetkinen käsitys, johtuu teoriasta, eikä sekään ole varmaa, eikä ole edes varmaa, että teoriasta seuraa juuri niin.

Vaihtoehtoiset teoriat

Vaihtoehtoisia teorioita tulee noin kymmenen vuodessa A Cosmology Groupin (voi Googlata) mukaan. Harvemmin ne ovat kovinkaan hyviä, mutta niitä siis on kuitenkin, ja jotkut voivat olla varteenotettavia. Perinteiset vaihtoehdot on hyvinkin esitelty netissä ja arvioitu.

Universumi voi olla esimerkiksi sellainen, että galakseja ja räjähdyksiä vain on ikuisesti niin kauas menneisyyteen ja avaruuteen kuin tilaa ja aikaa on. Nykyisen teorian mukaisten mittausten ja sen mukaan tulkittujen arvioiden mukaan aineiden jakautuminen galakseissa eri etäisyyksillä ei tue tätä, mutta kaikki sellaiset tutkimukset perustuvat moniin oletuksiin, jotka saattavat hyvinkin olla riippuvaisia teoriasta, siis kehäpäätelmiä, varsinkin kun ne perustuvat arvioihin näkyvän avaruuden galaksien iästä ja jakautumisesta, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa. Pitäisi tarkkaan tietää kunkin galaksin ikä, liike ja niiden jakautuminen, siis edes otantana lähinnä, ja tähän ei vielä pystytä muuta kuin nykyisen teorian oletuksilla, ja koska se on valtava työ.

Tätä yritin Hesariin ym, en saanut julkaistua. Tämä on lähinnä popularisoinnista

Filosofiaa universumin ja maapallon suhteesta

Maapallolta katsoen universumilla näyttää olevan kehitystä, muutosta, aika ja liikettä jne, mutta oikeasti universumissa on sekä muuttumattomia asioita, että muuttuvia asioita; sekä ikuisia, ajattomia, rajattomia ja äärettömiä asioita, että muuttuvia ja liikkuvia asioita, syntyviä ja kuolevia asioita, alkavia ja loppuvia, rajallisia asioista.

Emme tiedä vielä onko näkemämme galaksiavaruus jo koko universumi vai vaan osauniversumi jolloin näitä ja muita osauniversumeja olisi monta, ja vasta ne yhdessä olisivat koko universumi.

Koko kokonaisuus on kuitenkin jossakin mielessä aina sama, ei sillä ole muutosta, liikettä eikä aikaa; ei ulkopuolta, tunnettua kokoa eikä tunnettua muotoa. Siinä vaan on kaikki tila, tavara, energia ja voimat ilman ulkopuolta. Tämä on looginen totuus, eikä sitä voi empiirinen tutkimus kumota. Se ei ole muodollisen logiikan totuus, pelkkä tautologia tai käsitemäärittely, mutta se on tieto rationaaliselta pohjalta kuitenkin, koska muuten ei voi olla.

Universumissa on siis muuttuvia, kehittyviä, alkavia ja loppuvia asioita, ja sitten muuttumattomia, ikuisia, ajattomia asioita, kokonaisuutta koskevia stattisia asioita.

Universumi on muuttumaton, staattinen, aina ollut, Jumala on aina ollut, perimmäiset luonnonlait ovat aina olleet, kaikki ja kaikenlainen aine ja energia, materia kaikissa muodoissaan on aina ollut, ja sen kokonaismäärä on muuttumatona, vaikka aine voi muuttua energiaksi ja päinvastoin. Perimmäiset luonnonlait ovat aina olleet, peruselementit ovat aina olleet, perustilat ja peruskategoriat ovat aina olleet, ne eivät ole syntyneet eikä niitä ole luotu.

Galaksiketjuja on aina ollut, tähtiä on aina ollut, kuita on aina ollut, komeettoja on aina ollut, planetoideja on aina ollut, meteoriitteja on aina ollut, atomeja on aina ollut. Räjähdyksiä on aina ollut, sumuja on aina ollut, tiivistymistä on aina ollut. Kaaostiloja ja taspainotiloja on aina ollut. Galaksitila on tasapainotila, räjähdykst ja niiden seuraukset ovat kaaostiloja.

Soluja on aina ollut, DNA:ta on aina ollut, sieluja on aina ollut, ruumiita on aina ollut, elimiä on aina ollut, eläinlajeja on aina ollut.

Mutta mikään yksityinen galaksiketju ei ole ikuinen, mikään yksityinen atomi ei ole ikuinen. Mikään planeetta ei ole ikuinen. Mikään maapallon solu tai ihminen ei ole ikuinen siinä muodossaan mikä sillä maapallolla on. Vain ikuiset asiat ovat ikuisia. On ikuisia olentoja ja ikuisia taivaankappaleita. Ikuinen maailma on ihmiselle vielä salattu asia ja salattu maailma.

Kun Jumala loi mitä loi, hänen ikuinen, salattu maailmansa oli jo olemassa. Tämä maailma luotiin ihmisen kehityspaikaksi. Taivaalla näkyvät tähdet ja galaksit eivät suinkaan kaikki ole enää kehittyviä tähtiä, vaan osa on on Jumalan maailmaa, ikuisia taivaankappaleita, osa on samanlaisia kehittyviä, muuttuvia taivaankappaleita kuin aurinko ja maa tällä hetkellä. Osa tulee räjähtämään ja kehittymään alusta uudelleen, niinkuin kaikki tässä luodussa maailmassa. Koko tuo näkyvä galaksimaailma taivaalla voi olla luotua maailmaa ja räjähtelee miten räjähteleekin, mutta voi myös olla, että jotkut galaksit ja tähdet siellä ovatkin jo ikuista maailmaa. Tätäkään emme vielä tiedä, emmekä mitä kaikkea niissä galakseissa on. Tunnemme vain tämän maapallon ja yritämme täältä katsoen ymmärtää universumia. Täälläkään emme näe kaikkialla läsnä olevaa henkimaailmaa ja Jumalan maailmaa, ne ovat verhon takana ihmismielelle.

Toiset ulottuvuudet

Kun yritetään selittää parapsykologian ja uskontojen ihmeellisiä asioita ja spekuloidaan aikamatkustuksella, puhutaan usein ”toisista ulottuvuuksista”. Se on kuitenkin hieman kummallista kielenkäyttöä, sillä ulottuvuuksia on tunnetusti vain kolme: ylös, sivulle, eteen. Aika on nykyään laitettu neljänneksi ulottuvuudeksi, mutta se ei ole samanlainen kuin nämä kolme, siis se ei oikeastaan ole ulottuvuus vaan jotain muuta. Ulottuvuudet määrittelevät tilan, mutta aika ei ole tilaa. Ajassa ei voi matkustella vaan se kulkee aina eteenpäin sitä vauhtia, minkä taivaankappaleen nopeus määrää.

Kun mennään tilan ja ajan ulkopuolelle, niin mihinkä silloin oikeastaan mennään? Ei toisiin ulottuvuuksiin vaan henkimaailmaan ja universumin erillaisiin tasoihin eli järjestyksiin. Henkimaailma on jokin olemassaolon muoto, joka on meille ihmissilmille näkymätön normaalisti, mutta johon voimme olla yhteydessä henkisesti, rukouksessa, mietiskelyssä, unessa, transsissa jne. Kaikki ihmiset eivät ole siihen tietoisesti ollenkaan yhteydessä, mutta jotkut uskovaiset, papit ja poppamiehet ovat. Henkimaailmassa on monenlaisia pahoja ja hyviä henkiä, ja tieteellisesti emme tiedä niistä paljon mitään, väitetään jopa etteivät ne kuulu tieteellisen tutkimuksen piiriin ja ettei niitä ole olemassakaan.

Universumin erilaiset järjestykset ovat puhtaasti uskon ja ilmoituksen pohjalta lähestyttävissä. Niistä voidaan filosofoida, mutta tieteellistä tietoa ei niistä ole. Mutta filosofia ei ole pelkästään tiedettä, totuuteen voidaan pyrkiä tieteen lisäksi ajattelun, spekulaation, mietiskelyn, mystiikan, intuition, taiteen ja uskonnon harjoittamisen ja uskonnon ilmoituksen kautta. Filosofia pyrkii t o t u u t e e n , riippumatta siitä, kuinka paljon tieteellisesti tiedämme.

Nämä järjestykset ja tasot ovat ilmoituksen pohjalta seuraavat: ylin taso on Jumalan valtakunta, taivaan valtakunta, jossa elävät kaikki jumal´olennot Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen kanssa. Me emme voi kuvitellakaan, kuinka korkea, pyhä ja kirkas paikka tämä on. Siellä ymmärretään kaikki ja tiedetään kaikki. Siellä eletään kirkastetuilla taivaallisilla planeetoilla.

Toisena järjestyksessä on Jumalan taivaan enkeleiden taso. Siellä ja edellisessä pystytään lentelemään ilman avaruusaluksia missä tahansa tällä tasolla universumissa, myös henkimaailmassa.

Kolmas taso on Jumalan paratiisien taso. Siellä ollaan jollakin taivaankappaleella ja lennellään avaruusaluksilla muilla tämän järjestyksen planeetoilla. Kaikki nämä kolme taivaan tasoa ovat niin autuaita, pyhiä ja korkeita, ettemme ihmisinä ollessamme pysty edes kuvittelemaan ja ymmärtämään sitä tilannetta ja autuutta.

Neljäs taso on tämä maapallon ihmisten taso. Tällaisia koetuspaikkoja on universumissa ilmoituksen mukaan lukemattomia. Täällä olemme koetuspaikassa ja kuolemamme jälkeen ja ylösnousemuksen jälkeen viimeisellä tuomiolla päätetään, valintojemme ja tuomion ja armon pohjalta, mihin paikkaan joudumme ikuisessa maailmassa. Olemme paljolti sidottuja tähän maapalloon, mutta avaruusmatkojen kehittyessä pystymme lentämään joihinkin vastaaviin koetuspaikkoihin, muttemme noihin kolmeen edelliseen, Jumalan taivaisiin. Jotkut ihmiset saattavat pystyä lentelemään avaruudessa astraaliruumiissaan, irtoamalla ruumiistaan.

Viides taso on kadotuksen paikat. Siellä eletään erossa Jumalasta. Kaikki niihin joutuneet lienevät sidottuja kukin omalle planeetalleen.

Tällainen ajattelutapa filosofiassa tekee ymmärrettäväksi, kuinka emme ihmisinä ollessamme pysty ymmärtämään, kuinka vuoria siirretään, ihmeitä tehdään, maailmoja luodaan jne. Evoluutio maapallolla ei ole ainoa evoluutio, sillä asioita, entiteettejä ja elementtejä on tuotu maapallolle henkimaailmasta ja muualta avaruudesta. Me emme voi käsittää, minkälainen valta Jumalan korkeimmalla taivaalla on meidän asioihimme. Vain jos tietäisimme sen, ymmärtäisimme maapallon luomisen ja evoluution.

On tärkeä huomata, että nämä kaikki järjestykset ja henkimaailmat kuuluvat universumiin, ovat sen osia. Universumille ei ole mitään ulkopuolista, transkendenttia maailmaa, vaikka maapallolle ja sen ihmisille sellainen on.

Universumi

Päivitys 5.10.2018

Kolme varmaa asiaa on universumista:

1. Universumi, koko universumi, kaikkeus, on kaikenkäsittävä tila, oli se sitten BB-mallin tyyppinen tila, multiuniversumi-mallin tyyppinen tila tai minkälainen vaan muunalainen tila. Kaikenkäsittävä tila on sellainen, ettei sillä ole ulkopuolta, se ei ole enää minkään suuremman tilan sisällä vaan se on jo kaikki tila. Se ei tarkoita etteikö universumi jäisi salaisuudeksi ja tuntemattomaksi asiaksi mutta tämän asian me siitä tiedämme. Lyhyesti voimme siis sanoa, että universumi on rajaton tila, siinä mielessä ääretön tila. Loogisesti on kyllä mahdollista, että tämä kaikenkäsittävä tila on samalla matemaattisestikin absoluuttisesti ääretön tila. Todellisuudessa tuskin niin on.

2. Universumissa on sekä staattisia että dynaamisia asioita. Emme vielä tiedä, mitkä asiat ovat ikuisia ja mitkä alkavia ja loppuvia.

3. Näemme vain osan universumista. Näkyvä universumi koostuu galaksiketjuista, se mitä ja millaista kauempana menneisyydessä ja/tai tilassa on, sitä emme vielä tiedä.

Kun tähtitieteilijät ovat tehneet mahtavaa työtä ja saaneet näin paljon selville universumista, ja paljon muutakin planeetoista, tähdistä ja galakseista, niin seuraavaksi on filosofien astuttava työhön ja analysoitava nämä tulokset, eli tähtitieteilijöiden on ruvettava filosofeiksi ja filosofitkin voivat asiaan osallistua, ei heitä universumin asioissa poiskaan voi heittää. Asiat nimittäin universumin ymmärtämisessä kaiken tutkimuksen ohessa alkavat mennä tosi filosofisiksi. Universumiahan ei voi laittaa laboratorioon ja vaikka kuinka sitä tiirailemme maailman parhailla kaukoputkilla ja radioteleskoopeilla, emme tiedä minkä osan siitä näemme ja kuinka suuren osan, emmekä tiedä, miten nämä asiat olisi ajateltava, olemme kuitenkin asioiden edessä, jotka ovat ikusia ja tuntemattomia, vain filosofian avulla lähestyttävissä.

Tässä esityksessä ei käsitellä asian teologista puolta, jos Jumala on olemassa niin mikä on Jumalan ja universumin suhde.

Olemme tilanteessa, jossa elefantin jalkaa tunnustelemalla yritämme päätellä millainen elefantti on.

Yritetetäänpä ensin kuvailla, minkälaiseen tilanteeseen universumin tutkimus, kosmologia, on tällä hetkellä päässyt. Tähtitieteilijöillä on käytettävänään suhteellisuusteoria, kvanttimekaniikka ja alkupamausteoria, BB-teoria (Big Bang), jonka nykyistä muotoa sanotaan LambdaCDM- malliksi. Tämän mukaan universumi on saanut alkunsa 13,8 miljardia vuotta sitten tiheässä tilassa, josta se on sitten lähtenyt laajenemaan. Galaksien, tähtien ja planeettojen kehitys siitä eteenpäin pystytään varsin tarkasti kuvailemaan ja laskemaan. Tämä teoria koskee vain havaittavaa universumia, eikä ota kantaa universumiin kokonaisuutena, ja se on saatu ekstrapoloimalla nykytilanteesta taaksepäin teorian mukaisesti aina alkuun asti.

Vaihtoehtoiset teoriat universumista näkevät tässä teoriassa erilaisia puutteita, mutta niistä mikään ei ole saavuttanut sellaista suosiota tiedemiespiireissä, että ne olisivat kumonneet sen.

Tilanne on siis sellainen, että BB:n kannattajat pitävät teoriaansa ainoana tieteellisenä, eivätkä hyväksy muita teorioita tieteellisiksi. Teorian kiriitikot näkevät siinä monenlaisia vikoja, ja ovat kyllä ne pystyneet osoittamaan, mutta heillä ei ole tähän mennessä ollut esitettävänä hyväksyttyä matemaattis- fysikaalista vaihtoehtoa. Kritiikin kannalta ajateltuna vallitseva BB- teoria on vain yksi koulukunta, ei tieteen sana muutakuin siinä mielessä, että se on ainoa toimiva ja tiedeyhteisön hyväksymä teoria.

Filosofian kannalta pystytään näkemään joitakin linjoja eteenpäinmenoon. Voidaan miettiä, mitä universumista todella jo tiedetään ja mitä ei tiedetä. Siitä mitä ei tiedetä, voidaan esittää erilaisia vaihtoehtoja ja tutkia, mikä niistä olisi järkevin. Sitten on harrastettava rankkaa käsiteanalyysia siitä, mitä käytetyillä käsitteillä oikein tarkoitetaan. Ja lopuksi on mietittävä, millaiset premissit teorioissa on ja mitä niistä oikeasti seuraa ja mitä ei.

Tärkein asia on havaittavan universumin ja koko universumin ero. Voimme reippaasti olettaa todeksi, että emme suinkaan näe koko universumia edes parhaimmilla kaukoputkilla. Siksi tuo näkymä taivaalla ei ole koko universumi, se on vain osa universumista emmekä tiedä kujinka suuri osa emmekä tiedä millainen osa muuhun universumiin verrattuna. Lisäksi emme näe nykytilannetta, vaan näemme galaksit sellaisina kuin ne olivat miljardeja vuosia sitten.

Tällä hetkellä parhaimmat kaukoputket näkevät n 13 miljardin valovuoden päähän ja siellä näemme galakseja sellaisina kuin ne olivat n 13 miljardia vuotta sitten. BB:n mukaan ne olivat nuoria galakseja silloin. Ikuisen eli ajattoman universumin teorian mukaan sielläkin on nuoria ja vanhoja galakseja, universumilla itsellään ei ole mitään ikää, aikaa eikä kehitystä. BB- teorian mukaan siellä galaksit ovat olleet tiheämmässä, ikuisen universumin mukaan ne ovat siellä samanlailla kuin tässä lähelläkin, hajautuneina galaksiryhmiksi ja ketjuiksi ja tyhjiä välejä on myös. Galakseista tyhjiä. Joissakion paikoissa on galakseja tieheämmässä, joissakin harvemmassa.

Me voimme yhtä sun toista päätellä havaintojen perustella tästä havaittavasta osasta universumia, mutta koko universumista meillä ei ole suoria havaintoja, siitä joudumme päättelemään sen perusteella, mitä näkymästä voi yleistää. Kaikki väitteet siitä ovat vain päättelyjä siitä miten teoretisoimme havaintomme koko universumiin tästä näkyvästä osasta.

BB:n mukaan kauempana loppuu galaksiavaruus ja tullaan universumin alkuvaiheisiin. Joskus pitäisi joka sunnalla näkyä universumi siinä tilassa kuin se oli alussa. Ikuisen, alkamattoman, ajattoman universumin ajatuksen mukaan siellä vaan jatkuu galaksiavaruus niin pitkälle kuin tilaa on, oli sitä sitten äärettömästi tai vähemmän. Tai sitten kauempana on toisia tällaisia alkavia ja laajenevia osauniversumeja, ikäänkuin kuplina universumissa. Käsiteanalyyttisesti on tärkeää sanoa niitä osauniversumeiksi eikä universumiksi, koska universumi on se kokonaisuus.

Syklisten teorioiden mukaan alkuräjähdystä ennen on ollut universumi, joka sitten on kasautunut ja taas räjähtänyt. Nyt olemme laajenemisvaiheessa, joskus kokoonnumme taas yhteen ja kaikki räjähtää jälleen.

Tähtitiede ei pysty mitenkään ratkaisemaan näiden teorioiden välillä vaan ajatellaan yleisesti vaan että sellainen se nyt näyttää olevan, että se on alkanut ja laajenee. Joko se koskee vain näkyvää, tunnettua, havaittavaa universumia ja sillä siisti, muusta emme voi saada tietoa ja siihen on tyytyminen, mistä havaintoja on (kovin empiristinen ajatus) tai sitten alussa syntyivät aika ja avaruus, tila; paikkaa ja aikaa ei ollut ennen alkupamausta, ne syntyivät silloin tuntemattomalla tavalla..

Filosofi ei voi oikein tyytyä tähän selitykseen, koska ei ole varmaa tarvitaanko mitään alkua ja kyllä meidän on ilmoitettava käsityksemme koko universumista eikä vain havaittavasta universumista.

Jos universumi on ikuinen, tai ajaton, niin silloin ei alkua ole, ja koko universumille on kaksi kolme vaihtoehtoa jotka voidaan eritellä. Kun ne eritellään, staattinen avaruus ja dynaaminen sisältö lienee järkevin niistä. Vaihtoehtojen miettiminen on filosofian tehtävä. Sitä olen miettinyt filosofian kirjassani, joka on tässä kotisivuillani. Sitä voi joskus jatkaa ja tarkentaa.

Siinä on lyhyesti filosofian osuus. Ja myös se, että varmaankin universumin avaruus ja aika pysyvät arvoituksina, ei kannata niistä mitään kovin varmaa sanoa. Universumissa avaruus ja aika ovat yhtä arvoituksellisia kuin paikka ja aika mikromaailmassakin, kvanttifysiikassa ja hiukkasfysiikassa.

FAQ vaihtoehtoisen mallin kehittämiselle:

Millaisia ovat aika ja avaruus universumissa? Universumin ja kappaleiden ero.

Aika on ikuinen aika, aikaa ei ole, universumin ikuisuus vaatii täsmennystä. Avaruus on ääretän, mutta todellisesti ääretön, todellisuudessa vain rajaton, äärettömyys vaatii täsmennystä. Samoin materian olemus. Materian ajan ja avaruuden suhde pitää miettiä uudestaan koko universumin kohdalla. Liike mietittävä erikseen koko universumin kohdalla ja kappaleiden kohdalla. Kappaleeet, materia liikkuu, unversumi on liikkumaton.

Millaisia vaihtoehtoja on sille, millainen koko universumi on?

Alkava ja laajeneva. Multiuniversumi. Samanalainen muuallakin, ikuinen ja staattinen. Varmaan muitakin vaihtoehtoja. Asiaa ei pidä pitää selvitettynä, vaan arvoituksena.

Miksi nykyinen tieto viittaa ainakin tämän universumin osan alkuun ja laajenemiseen? Voidaanko ne yleistää koko universumiin?

Aika-avaruus johtaa tähän, johtuu premisseistä. Johtuu suhteellisuusteoriasta. Joka voidaan kyllä korjata kosmologisella vakiolla. Johtuu BB- teoriasta. Teoria voi olla puutteellinen tai virheellinen. Siinä myös joskus yleistetään universumiin havainnot havaittavasta universumista, mikä ei ole tieteellisesti oikein, pitää tarkkaan miettiä, mitkä havainnot voidaan yleistää ja mitkä koskevat vain tätä havaittavaa universumia.

Minkälainen universumi on?

Galaksiavaruus ikuisesti joka suuntaan, suurempia ja pienempiä räjähdyksiä ikuisesti, ei alkupanausta.

Minkälaine malli sitä voisi parhaiten kuvata?

3+1+0 kokonaisuudelle, 3+1+1 tavaroille pinemmässä osassa, 3+0+1 maapallon ja ihmisen asioille. 3D tilalle, lisäksi apu-ulottuvuutena se tilaominaisuus, että universumi muodostaa kaikenkäsittävän tilan, ja aika toisena apu- ulottuvuutena, neljäntenä ulottuvuutena matemaattisesti. Vain 3D ulottuvuudet ovat oikeita ulottuvuuksia, kaksi muuta ovat apu-ulottuvuuksia, jotka voidaan mallintaa vektoreina, ulottuvuuksina, mutta myös jollakin toisella, paremmin niiden ominaisuudet kuvaavalla tavalla. Kokonaisuudella ei ole aikaa, maapallolta katsoen ei voida nähdä, mieltää, tajuta kaikenkäsittävää ominaisuutta.

Jatkuvat suuret ja pienet räjähdykset selittävät ne asiat, jotka nyt selitetään alkupamauksella. Jokainen taivaankappale on jonkun räjähdyksen jälkeisen sumun tiivistymä. Ilman räjähdyksiä ei näkyvien tulosten selittämisestä selvitä.

Tällaisia kaikkia malleja kehitellään, mutta mitään hvyäksyttyä mallia ei ole vielä saatu aikaiseksi standarditeorian mallin sijalle.

Mitä universumin ikuisuus ja äärettömyys tarkoittaa?

Tästä minun filosofiani lähti ja tässä nyt ollaan. Mitä ne ovat? Ne eivät ole välttämättä mitään absoluuttisia, vaan ne olisivat varmaankin paremmin kuvattavissa differentiaali- ja integraalilaskennalla, tai jollakin muulla sopivalla matemaattisella tavalla. Ne ovat rationaalisesti tyydyttävämpiä ajatuksia kuin alku ja laajeneminen, vaikka loppukädessä kysymys on siitä mitä ne fyysisessä todellisuudessa koko universumin kohdalla tarkoittavat.

Miksi galaksit etääntyvät?

Joka paikasta katsottuna näin tapahtuu ulkopuolettomassa tilassa. Siihen ei tarvita avaruuden laajenemista kun vaan muodostetaan sellainen malli avaruudesta, missä näin tapahtuu; joka paikasta katsottuna kaukaiset galaksit etääntyvät katsojasta. Ne oikeasti etääntyvät, mutta se vaan näyttää avaruuden laajenemiselta, sitä se ei kuitenkaan ole, se on vaan sitä miltä se näyttääkin, galaksien etääntymistä, ei avaruuden laajenemista, mikä olisikin absurdia.

Galaksit vaan pyörivät omilla monimutkaisilla radoillaan toistensa ympäri koko maailmankaikkeuden ulkopuolettomassa tilassa. Ulos ei pääse, kun sellaista paikkaa ei ole.

Ne myös etääntyvät juuri tästä syystä, että tämä galaksiavaruutemme on kaikenkäsittävä tila näkyväisyyttä suurempana, jolloin tämä etääntymisen tosiasia sulkee pois multiuniversumi- ajatuksen samoinkuin absoluuttisesti äärettömän avaruuden. Jos avaruus olisi absoluuttisesti ääretön, tarvittaisiin joko aineen tai tilan syntymistä tyhjästä että etääntyminen voitaisiin selittää. Niinhän juuri sitten Hoyle ja Einstein tekivät. Mutta voidaan kehittää myös malli, jossa etääntyminen selittyy ilman ääretöntä avaruutta, ilman aineen syntyä ja ilman lsäavaruuden syntyä. Kaikki on kiinni sekä mallin luomisesta ja tarkentamisesta että havainnoista ikuisessa mallin ja havaintojen vuorovaikutuksessa, millaista kaikki tiede on.

Onko universumilla alku?

ei kokonaisuudella, vain osilla.

Mitä laajeneminen tarkoittaa?

Ei ole laajenemista, on vain galaksien etääntyninen, 3+1 aika- avaruudessa asialle ei ole muuta selitystä kuin avaruuden laajeneminen.

Olli Santavuori, 23.1.2018