Liite 2

Totuuden selville saamisen, väitteiden arvioinnin ja keskustelutaidon periaatteita

 

1.      Pitävätkö esitetyt väitteet paikkansa?

2.      Suraako väitteistä loogisesti se mitä väitetään?

3.      Missä merkityksessä käytettyjä sanoja käytetään?

4.      Puhutaanko ihanteista vai todellisuudesta?

5.      Mikä on asioiden psykologinen merkitys väittelijöille?

6.      Kenen etua (minkä yhteiskuntaluokan, kansakunnan, ryhmän, yksilön etua) väite ajaa?

7.      Miltä väite tuntuu sydämessä?

8.      Mitä tietoa asiasta on? Millainen historia asialla on?

9.      Mitä usko sanoo siitä?

10.  Mitkä ovat pääasioita, mitkä sivuasioita, mikä on oleellista, mikä epäoleellista? Keskustellaan sivuasioistakin, jos se huvittaa tai on tärkeää, mutta jos halutaan päästä eteenpäin, ei keskustella epäoleellisista asioista.

11.  Onko tietoa kerätty tarpeeksi aivan yksityiskohdistakin?

12.  Vastaavatko käytetyt tutkimusmenetelmät ongelman laatua? Mikä olisi sopiva tutkimusmenetelmä asian tutkimiseksi, selville saamiseksi? Sama muuttamisessa: mikä olisi sopiva menetelmä tilanteen muuttamiseksi?

13.  Antaa ajan kulua ja mietitään asia uudestaan.

14.  Kuuluuko kysymys ihmisen tietämyksen  nykyvaiheessa enemmän tiedon vai uskon alueeseen?

15.  Kuinka tärkeä asia on ihmiselle? Kuinka paljon sillä pitäisi päätään vaivata?

16.  Tuntuvatko asian puolesta esitetyt perustelut paremmilta kuin vastapuolen perustelut?

17.  Pitääkö asia ratkaista nopeasti vai onko aikaa?

18.  Mitä ryhmäpaineita on mielipiteeseen?

19.  Mitä vanhemmat sanovat asiasta? Mitä isä sanoo?

20.  Käytäntö, kokeilu, uusi mielipide; käytäntö – teoria – kätäntö teoria jne.

 

Keskustelussa lisäksi:

1.      Kuunteleeko mitä toinen sanoo?

2.      Ymmärtääkö sen?

3.      Puhuuko itse selkeästi ja ymmärrettävästi?

4.      Häiritsevätkö jotkin tunnekysymykset asian käsittelyä? Tai koska tunnekysymykset ovat aina mukana: Miten tunnekysymykset saadaan palvelemaan keskustelun päämääriä, miten saadaan ne tiedostettua silloin kun ne häiritsevät? Mitä muuta pitäisi tehdä kuin keskstella, kun on kerran tällainen tunne?

5.      Sanojen merkityksistä ei kiistellä, merkitykset sovitaan keskustelussa, tai käytetään sanoja niiden tavallisessa merkityksessä tai sellaisessa merkityksessä että merkitys selviää asiayhteydestä. Voidaan kysyä, missä merkityksessä keskustelukumppani sanoja käyttää, tai voidaan huomauttaa, että hän käyttää sanoja kummallisessa merkityksessä tai eri merkityksessä eri paikassa.

6.      Kumman puolella on ”todistamisen taakka”, eli perustelemisen vuoro ja velvollisuus?

7.      Ei keskustella sivuasioista liikaa eikä epäoleellisista asioista eikä asian vierestä.

8.      Mikä on keskusteltava asia ja tapa? Onko siitä sovittu vai keskustellaanko muuten vaan?

9.      Keskustellaanko huvittelumielessä, terapiamielessä, konsultaatiomielessä, seurustelumielessä, työnohjausmielessä vai kaikkea yhdessä? Vai sielunhoitomielssä vai jotain muuta? Vai poliittisessa mielessä?

 

Vai asiamielesså, filosofiamielessä, siinä mielessä kuin oli tarkoitus, vai halutaanko peittää ja hämärtää missä mielessä keskustellaan?