Olli Santavuori:

Minkälainen universumi on? Filosofisen kosmologian esitys.

Tietokonepainos 2019

Sisällys:

Johdanto, Mistä on kysymys?

Universumi ja kaikkeus

Käsitteet

Millainen universumi on?

Standarditeoria

Alkupamausteoria

Filosofinen kosmologia

Standarditeorian kritiikki

Vaihtoehtoiset teoriat

Tilanne tieteessä

Jumala ja universumi

Filosofinen analyysi valtavirran teoriasta

Oivallukset

Mistä on kysymys?

Tämä on essee universumista, kosmologiasta ennenkaikkea filosofian kannalta, filosofista kosmologiaa, kosmologian filosofiaa, ei niinkään kosmologian fysiikkaa.

Universumin, kaikkeuden tutkimuksella on pitkä historia filosofian puolella. Nykyään on kuitenkin katsottu että kosmologia on jo kehittynyt erityistieteeksi, jolloin kosmologia on enemmänkin fysiikan ja tähtitieteen osa. Tämä ei kuitenkaan ole asianmukaista, koska filosofia kaikkien tieteiden kokonaisuutena, ja biologia, psykologia, sosiologia ja teologia ovat kosmologiassa ihan yhtä tärkeitä kuin maapallonkin asioissa, sillä voihan avaruuden planeetoilla muuallakin olla elämää ja ihmisiä ym. Niistä vaan ei vielä paljon mitään tieteellisesti tiedetä, eikä teologian, jumalien ja henkimaailman asioista maapallollakaan, jolloin nämä asiat jäävät spekulaatioiksi, siis filosofoinnin kohteiksi enemmän kuin minkään erityistieteen.

Universumin asiat myös ovat sellaisia, että niiden tutkiminen on erilaista kuin minkään muun tässä maailmassa, koska universumia, kaikkeutta on vain yksi ainutkertainen kappale eikä sitä voi verrata mihinkään muuhun. Ei ole toista kaikkeutta, vaikka voikin olla kyseessä ”multiuniversumi”, jolloin näitä näkyvän universumin kaltaisia galaksiavaruuksia, metagalakseja, voisikin olla vielä lukemattomia, ikäänkuin palloja, kuplia universumissa. Mutta nekin kuuluvat silti samaan kaikkeuteen, niiden kokonaisuus on aina vain yksi ja sama, eikä niitä muita (osa)universumeja tunnneta ollenkaan. Yhtä hyvin tämä galaksiavaruutemme näkyvyyttä suurempana voi olla jo koko universumi, kaikkeus.

Ehkä vihdoinkin jo tiedämme fysikaalisesti, millainen universumi on: galakseja, galaksiryhmiä ja galaksiketjuja vain aina eli ikuisesti ja joka suuntaan äärettömästi eli rajattomasti.

Samoin eksaktille tutkimukselle on huomattavia esteitä. Olemme ikäänkuin hiekkarannan hiekkajyväsen basilli, joka yrittää sieltä katsoen päätellä, minkälainen ranta on. Emmekä ole pääseet tutkimaan universumia toisilta galakseilta käsin, edes toisilta tähdiltä käsin. Vasta kuusta käsin tämä on ollut mahdollista ja luotaimilla muilta aurinkokunnan planeetoilta.

Ja ihminen on osa universumia. Mikä on ihmisen asema tässä kokonaisuudessa, on kysymys, jonka fysiikka voi välttää, mutta filosofia ei, ei filosofinen kosmologia. Ja ihminen sitä tiedettäkin tekee, myös fysiikkaa. Fysiikan taso riippuu ihmisen tietämyksen tasosta ja tiede on riippuvainen yhteiskunnasta ja ihmisten ajattelutavoista monella tavalla. Tiedekin on osa ihmisen elämää, yhteiskuntaa ja näin yksi asia universumin sisällössä. Ihmisen tiede on vain alustava käsitys todellisuudesta 2000- luvun alussa maapallolla. Juuri kosmologian kohdalla tämä tulee konkreettiseksi, koska muualla voi olla kulttuureita, jopa ihmistä korkeampia olentoja - joita voisi jumaliksikin näinollen sanoa - joiden tieto on jo paljon korkeammalla tasolla. Filosofian kokonaiskäsitys ei voi muutenkaan olla ottamatta kantaa avaruuden muiden kulttuurien olemassaoloon, muuten se ei ole mikään kokonaisnäkemys.

Voi tietysti sanoa, että kun niistä ei mitään tiedetä, niin ne eivät kuulu tieteen tutkimiin asioihin. Voi niin sanoa, mutta filosofiaan ne kuuluvat kuitenkin, oli se sitten tiedettä tai ei.

Tällaista avaruuden huomioonottavaa ajattelua tieteessä pidetään helposti huuhaana, muttei se ole, on ihan järkevää miettiä elämää ja kulttuureja muualla, ja tiedeyhteisö tekee tätä monella tavalla, on SETI- projekti, joka etsiii muiden radioviestejä, planeettojen elämänkehän tutkimus, NASA:n arviot elämästä muualla jne. Itse asiassa voidaan sanoa, että jos tiede ja filosofia ei ota muiden kulttuurien mahdollisuutta vakavasti, se ei ole vielä siirtynyt avaruusaikaan.

Näistä syistä kosmologiaa on edelleen tutkittava myös filosofian osana eikä pelkästään tähtitieteenä. Nykyinen vallitseva alkupamausteoria (BB, big bang) antaakin monien kriitikkojen mielestä sellaisen kuvan universumista, ettei se mitenkään voi pitää paikkaansa, vaikka BB:n kannattajat vielä nykyään suuttuvat kyllä aina kun heille tästä huomauttaa. He sanovat etteivät he universumista mitään sellaista sano kuin kritiikki väittää, kuitenkin popularisoivat teoriansa juuri niin. Ja jotkut sanovat, ettei filosofialla ole mitään annettavaa luonnontieteille. Juuri tämä on sanottavana: teorian antama kuva universumista ei yksinkertaisesti voi olla oikea.

Filosofian panos, menetelmät luettelona tässä asiassa ja yleensäkin ja myöhemmin tarkemmin ovat:

käsityksen muodostaminen tieteen sanasta unisersumista kaikkien tieteiden kokonaisuus huomioonottaen; tätä ei mikään erityistiede yksin pysty muodostamaan, ei tähtitiedekään kosmologiasta, eikä kysymyksessä edes ole pelkästään tämä puhtaan tieteellinen puoli, vaan:

koko filosofian sana universumista,”viisauden rakastamisen” kokonaisuus on huomioitava, teoreettinen filosofia, etikka ja estetiikka, kaikki yhdessä (totuus, hyvyys ja kauneus, klassisella kielellä sanottuna), koko filosofian sana universumista on huomioitava,

dialogi,

kriittinen asenne,

skeptinen asenne,

logiikka,

käsiteanalyysi,

analyysi siitä, mitä tiedetään ja mitä ei tiedetä,

vaihtoehtojen erittely tuntemattomista asioista,

maailmankatsomusten vaikutuksen ja merkityksen analyysi,

tieteen aseman analyysi yhteiskunnassa kosmologian kohdalla,

tieteen asema maailmankaikkeudessa,

empiirisen ja rationaalisen tutkimuksen vuorottelun merkitys erityisesti, eli tieteen filosofian merkitys, tietoteorian merkitys yleisesti.

Jos joku väittää, ettei näillä ole merkitystä, on kyllä väärällä asialla. Silloin ilmeisesti vaan pelkää sitä kritiikkiä, mitä filosofian puolelta nykyiselle kosmologialle tulee.

On turha väittää ettei filosofialla olisi merkitystä kosmologian tutkimuksessa, myös kosmologian fysiikassa. Tietysti on mahdollista, kun kosmologia kerran on eriytynyt erityistieteeksi, että kosmologit itse suorittaisivat tämän filosofisen analyysin ja synteesin. Näin ei ole vielä suuremmalti ja asianmukaisesti tapahtunut, he käsittelevät vain kosmologian fysiikkaa ja senkin popularisoivat lähinnä yhden koulukunnan näkökulmasta. Tämä on luonnollista, sillä jos he todella asiaan paneutuisivat, he huomaisivat, että nykyinen teoria on virheellinen. Painavin kritiikki sitä kohtaan tuleekin juuri filosofian taholta. Poikkeavat havainnot on vielä fysiikan puolella onnistuttu selittämään pois.

Universumi ja kaikkeus

Universumi- sanaa voidaan käyttää monessa merkityksessä. Tähtitieteilijät käyttävät sitä merkityksessä havaittava universumi, tunnettu universumi, näkyvä universumi, siis osauniversumi vaan edelleen niinkuin aurinkokuntakin aikanaan, mutta kuitenkin popularisoivat teoriansa niinkuin se koskisi koko universumia, kaikkeutta. Itse asiassa suhteellisuusteoria, standarditeorian osa, on teoria nimenomaan koko universumista, kaikkeudesta. Einstein ainakin vaati niin. Standarditeoriassa ei puhuta pelkästään havaittavasta universumista, näkyvästä universumista tms, eikä ole kysymys mistään alkavasta uudesta universumista vaan koko universumista kaikkina aikoina. Koska suhteellisuusteoria on standarditeorian perusta. ”Alusta” puhuttaessa on kysymys vain siitä, että BB:n pätevyysalue päättyy hetkeen 13,8 miljardia vuotta sitten (tai vähän sen jälkeen) ja siihen tilanteeseen mikä universumissa sillä hetkellä vallitsi teorian mukaan ja nykyisen havaittavan tilan mukaan ekstrapoloituna, taaksepäin laskettuna ja arvioituna. Ja alkutapahtumat yhdistettynä tietoon hiukkasfysiikasta.

Multiuniversumia kannattavat ajattelevat että tämä on vain yksi universumi, kupla multiuniversumissa. Silloin pitäisi puhua osauniversumeista, nimenomaan jostakin sellaisista kuplista koko universumissa. Multiuniversumi- sana on vakiintunut, mutta harhaanjohtava. Universumi- sanan, kosmos- sanan oikea käyttö on että universumi on kaikkeus, kaiken kokonaisuus, maailmankaikkeus, koko kaikkeus. Ei voi olla muita universumeja, voi olla vain muita osauniversumeja tälle osauniversumille.

Universumi on kaikkeus, kaikki muut asiat, joita erheellisesti on universumiksi ajateltu, ovat vain osauniversumeja. Tämä ratkaisee paljon, tätä eroa ei ole selvästi eritelty kosmologiassa ja asia tulee jatkossa selvemmäksi ja erottelun merkitys standarditeorian arvioinnissa ja BB:n hylkäämisessä.

Käsitteet

Maa, maapallo, maailma, metagalaksi, galaksiavaruus, tunnettu universumi, havaittava universumi, näkyvä universumi, universumi, maailmankaikkeus, koko universumi, kaikkeus. Nämä käsitteet ovat olleet iloisesti sekaisin koko kosmologian historian. Vieläkin joskus tietosanakirjoissa kosmologiaksi käsitetään aurinkokunnan synnyn ja kehityksen tutkiminen, mitä se vielä esim Kantille merkitsikin.

Kuitenkin on aina myös teoreettisesti mietitty kaikkeutta, oli se sitten millainen oli muuten, mutta se tarkoittaa kaiken kokonaisuutta. Sitä tässä universumilla tarkoitetaan. Metagalaksi on kaikkien galaksien muodostama kokonaisuus, ja erotukseksi näkyvästä osasta, galaksiavaruudella tarkoitetaan tässä kaikkien galaksien muodostamaa kokonaisuutta, havainnoista ja metagalaksista riippumatta. Metagalaksi sanaa käytetään kyllä usein merkitsemään samaa kuin galaksiavaruus. Nämäkin käsitteet on siis tarkennettava. Näkyvä avaruus, metagalaksi siis, on vain osa universumia, emmekä tiedä vielä, kuinka suuri osa. Havaittava universumi on suunnilleen sama asia, galaksien näkyminen loppuu joskus, mutta ei tiedetä onko siellä silti vaan galakseja edelleen, vai onko siellä sitten se ekstrapoloitu alkutila, oli sitten räjähdys tai jotain muuta. Jos se on paikallinen räjähdys, se myös on jossakin tietyssä suunnassa, tietyllä etäisyydellä näkyvässä taivaassa. Universumista kokonaisuutena voidaan tietysti jotain päätellä tämän näkyvän eli havaittavissa olevan perusteella, mutta sitä ei naturalistinen tieteenfilosofia empiristisessä äärimuodossaan suostu tekemään, se haluaa puhua vain havaittavasta universumista, vaikka BB kyllä sitten taas popularisoidaan käsitykseksi koko unversumista. Eli nämä käsiteselvennykset ovat enemmän kuin tarpeellisia.

Tällainen käsitteiden käyttö tuo täsmällisyyttä kielenkäyttöön.

Nykyajan ongelma täsmällisesti sanottuna on se, onko galaksiavaruus sama kuin universumi, eli jatkuuko galakseja rajattomasti menneisyyteen ja etäisyyteen, vai onko muualla erilaista.

Maa ja maapallo tarkoittavat maailmaa, mutta maailma voi tarkoittaa myös universumia. Maailma jakautuu moneen osaan:

1. Maapallo.

a. Maapallo koko historiansa kannalta.

b. Maapallon nykyinen järjestys.

2. Aurinkokunta.

3. Linnunrata.

4. Universumi.

a. Metagalaksi, näkyvä universumi, havaittava universumi.

b. Galaksiavaruus.

c. Kaikkeus.

Galaksiavaruus ja kaikkeus voivat olla sama asia, riippuen siitä, tarkoitetaanko universumilla kaikkeutta vai ei, ja/eli onko multiuniversumi- teoria oikea vai ei. Ilmeisesti on niin - joka tapauksessa niin voi ajatella - että galaksiavaruus on jo kaikkeus, muuta kaikkeutta ei ole, se on se ulkopuoleton kokonaisuus, vain sen topologiaa ja kokoa ei tiedetä, mutta sellainen universumi on, että se muodostuu galaksiketjuista joka suuntaan aina ja ikuisesti. Räjähdysten lisäksi. Galaksit ovat tasapainotila, räjähdykset ja sumut kaaostiloja. Kaaostilojen ja tasapinotilojen vaihtelu on ikuista, tapahtui se sitten koko universumissa tai osauniversumeissa. Mikä galaksien ja galaksiryhmien kehitys sen ”sisällä” on, sitä ei myöskään tarkkaan vielä tiedetä. Ei tiedetä vielä tarkkaan, mikä on nuori galaksi ja mikä on vanha galaksi.

Missä tässä on henkimaailma ja onko sitä, se on tuntematonta tieteelle. Kuitenkin vain ateismi jättää sen pois, ja tieteen valtavirta nykyään naturalistisen tieteenfilosofian takia, ikäänkuin työhypoteesina. Halutaan taikausko ja epätieteelliset selitykset pois tieteestä, ja empiristit väittävät, ettei henkimaailmasta ja jumalista ole näyttöä. Ei voi olla mitään yliluonnollista korkeinta olentoa, ennenkuin sellaisesta on näyttö. Jumala ja henkimaailma ovat ikäänkuin (tiede)poliittisesti epäkorrekteja asioita.

On tärkeätä sanoa tarkkaan, mitä näistä milloinkin tarkoitetaan, kun puhutaan universumista ja maailmasta. Metagalaksissa on voinut tapahtua alkuräjähdys, mutta universumissa, kaikkeudessa asian täytynee olla jollakin toisella tavalla. Jo käsiteanalyysistä siis näkee, että alkuräjähdys tai mikä alkutila se nykyisen LambdaCDM- mallin mukaan onkin, on tapahtunut tai ollut korkeintaan metagalaksissa, havainnoista ei voi suoraan päätellä kaikkeuden asioita ilman erillistä tarkastelua. Alkupamaus voi olla paikallinen asia.

Minkälainen universumi on?

Nykyisten kaukoputkien avulla on saatu tietää, että universumi muodostuu galakseista ja niiden välissä olevista suhteellisen tyhjistä tiloista. Galaksit ovat ketjuissa ja rypäleissä koko näkyvän universumin alueella. Vain teoreettisesti voidaan arvioida mitä muualla on. Ja koko näkymä on yhdeltä hetkeltä menneisyydessä. Nykyään nähdään noin 13,2 miljardin taakse menneisyyteen ja edelleen siellä näkyy galakseja.

https://www.avaruus.fi/uploads/pics/Illustris.jpg tässä on kuva galaksiketjuista.

http://www.caelus.fi/CC/img/spiralgalaxy-NGC1232-credit_ESO.jpg tyypillinen spiraaligalaksi.

Standarditeoria

Nykyinen standarditeoria (SM, standard model), on BB yhdistyneenä suhteellisuusteoriaan (GR, general relativity). Jonkun verran kvanttiteoriaakin (QT, quantum theory) ja hiukkasfysiikkaa on saatu teoriaan yhdistettyä. Universumin väitettyjä alkuhetkiä lasketaan ja arvioidaan hiukkasfysiikan QT:n mukaan. Väitetään voitavan laskea universumin, koko valtavan kaikkeutemme alkuhetkiä sekunnin tuhennesosien tarkkuudella, koko universumissa samanaikaisesti.

Valtavirtatiede pitää sitä teoriaansa jo miltei yhtä varmistettuna kuin aurinkokeskeistä systeemiä. BB:n mukaan universumin päätellään alkaneen 13,8 miljardia vuotta sitten alkuräjähdyksessä tai nykyään sanotaan että kuumassa tiheässä tilassa: LambdaCDM- malli. Tämä päätellään ekstrapoloimalla nykyisestä tilanteesta taaksepäin niin pitkälle kuin pystytään. Päädytään tilaan, jota sanotaan singulariteetiksi. Vasta singulariteetista tai ilmeisesti vähän siitä eteenpäin alkaa se aika, jonka teoria voi ennustaa, aivan alkuhetket ovat tuntemattomia. Myös välillä sanotaan, että aika ja avaruus alkoivat silloin, sitä ennen ei niitä ollut. Sitten universumi on laajentunut nykyiseen tilaansa. Avaruus siis voi sen mukaan laajeta ja universumilla on alku. Laajenemisen on täytynyt olla hirveän nopeata joissakin vaiheissa, ylittää valonnopeuskin, mikä teorian mukaan on mahdollista avaruudelle, vaikkei se kappaleille olekaan.

Hiukkasfysiikka ja kosmologia yhdistämällä on saatu laskettua universumin alkuhetkiä tämän teorian oletuksilla aina siitä lähtien kun universumi on ollut sekunnin tai muutaman ikäinen. Siitä taaksepäin ei ole tietoa, ja siitä eteenpäin kaikki voidaan rakentaa teorian mukaisesti. Ja väitetään että kaikki havainnot sopivat tähän, hiukkasfysiikan asiat, taustasäteily, aineiden jakautuminen tähdissä ja galakseissa, punasiirtymä jne. Väitetään myös, että mikään muu teoria ei voi niitä selittää, ainakaan yhtä hyvin ja ainakaan olemassaolevista teorioista.

Alkupamausteoria

Tämän BB-teorian mukaan galaksien spektristä, sen punasiirtymästä päätelty etääntyminen johtuu avaruuden laajenemisesta. Koko teoria perustuu tähän oletukseen ja galaksien etääntyminen vaatii selityksekseen avaruuden laajenemisen. Teorian puitteissa muuta selitystä galaksien etääntymiselle ei ole kuin avaruuden laajeneminen. Kosmologi Syksy Räsäsen mukaan avaruuden laajeneminen on ”järjellisen epäilyn ulkopuolella”.

Filosofinen kosmologia

Filosofisessa kosmologiassa, esim https://arxiv.org/ftp/arxiv/papers/1404/1404.5854.pdf yleensä hyväksytään SM ja BB. Sen pohjalta voidaan kuitenkin tehdä vakavia huomautuksia teoriaan. Ja BB on vain fysiikkaa, universumin fysiikka. Universumin tutkimisessa täytyy kuitenkin käyttää kaikkia tieteitä, koska ihminenkin kuuluu universumiin ja ihmisessä yhtyvät kaikki todellisuuden tasot. Ennenkaikkea on käytettävä filosofiaa, koska voimme havaita vain yhden hetken universumin galaksien kehityksessä ja koska universumeja on vain yksi, emme voi verrata sitä muihin universumeihen, niinkuin kaikkia muita asioita mailmassa voidaan verrata toisiin samanlaisiin. Mitä tällaisista havainnoista voi päätellä kokonaisuuden, universumin suhteen, on hyvin filosofinen kysymys, eikä sitä erityistiede itse voi ratkaista muuta kuin siirtymällä filosofisiin pohdintoihin. Tämä asia käsiteltiin jo johdannossa.

Standarditeorian kfritiikki

1. Kritiikin pääkohta on siinä, että teoria antaa väärän kuvan universumista. Universumi ei voi olla alkava ja laajeneva vaan pikemminkin ikuinen ja ääretön, mikä täsmentyy ajattomaksi ja rajattomaksi universumiksi, ja pitääkin täsmentää differentiaalaskennalla ym matemaattisilla ja fysiikan menetelmillä. Ikuinen ja ääretön eivät ole ihan sama asia universumin todellisuudessa kuin mitä niistä mekaanisesti voisi ajatella

2. GR:ää ei pitäisi yleistää koko universumiin, se pätee vaan maapallolta galakseihin asti. Ei enää galaksijoukkoihin eikä ainakaan koko universumiin, kaikkeuteen.

3. Ja voidaan sitäkin, GR:ää, kehittää, esimerkiksi neliulotteiseksi tilaksi. Sillä tavoin saataisiin kuvattua kaikenkäsittävä tila, rajaton tila, joka universumi loogisesta pakosta on. Ei äärellinen eikä ääretön, vaan rajaton. Se topologia, mikä siinä on perustana, ei välttämättä ole oikea. Avaruuden mallia volidaan kehittää paremmin todellisuutta vastaavaksi. Universumin todellisuutta, joka on tuntematon, pitää myös käsitellä tuntemattomana eikä luulla että se tiedetään, jolloin siitä voidaan vain tehdä erilaisia testattavia malleja, joita saa vielä olla useampiakin.

4. Punasiirtymä ja galaksien etääntyminen voidaan selittää myös avaruuden rajattomuudella, siihen ei tarvita avaruuden laajenemista. Kysymys on siitä, minkälainen topologia, käsitys universumin avaruudesta, tilasta, valitaan teorian pohjaksi. Parempi kuin suhteellisuusteorian 3+1 universumi olisi kokonaisuuden, koko universumin kohdalla neliulotteinen rajaton avaruus. Se tarkoittaa tilaa, joka ei ole enää minkään suuremman tilan sisällä, vaan on jo se koko tila, kaikenkäsittävä tila ilman ulkopuolta. Tällainenhan universumi tilan suhteen on, eikä tätä nykyinen teoria ota huomioon, eikä tältä pohjalta ole vielä mallia universumille rakennettu. Pienemmissä kokonaisuuksissa suhteellisuusteoria pätee varsin hyvin, ja kyllä kokonaisuudessakin kosmologisen vakion ym säätöjen kanssa.

Universumista ei ulos pääse, vaan kaikki liikkeet ovat ympyröitä, ellipsejä ja spiraaleja monimutkaisilla radoilla. Universumi on vaikkapa neliulotteinen donitsispiraali kahdeksikon muodossa : )

5. Teleskoopeissa näkyy vain avaruus, jossa on galakseja niin pitkälle kuin näkyvyyttäkin. Se ei sovi teoriaan. Kauempana pitäisi näkyä nuoria galakseja ja sitten pelkkää sumua. Tarpeeksi kauas ei vielä nähdä selvästi, mutta on mahdollista, että sielläkin näkyy vain galakseja. Jossakin kohdassa näkyvyys loppuu sitten kokonaan, koska siellä ei ole enää mitään.

Galaksit saattavat siis jatkua pidemmällekin. Jos näin on, se ei sovi teoriaan.

6. On havaintoja, jotka eivät sovi teoriaan. Esim kehittyneitä spiraaligalakseja aivan liian kaukana. Tältä näyttäisi Hubblen syvän taivaan kuvista, mutta BB:n kannattajat eivät tunnusta sitä kuvien oikeaksi tulkinnaksi.

7. Muutkin teoriat voivat selittää nykyiset havainnot.

8. Se on kehäpäätelmä, että havainnot tukisivat juuri BB:tä. Jos BB oletetaan, havainnot kyllä saadaan siihen vielä sopimaan. Ei kuitenkaan enää kaikki välttämättä.

9. Kritiikkiä on yritetty kumota sillä, että kritiikiltä puuttuu matemaattis- fysikaalinen teoria. Tämä pitää sikäli paikkansa, että vaihtoehtoisia teorioita on monta, eikä niistä mikään ole saanut yleistä hyväksyntää, niitä ei ole saatu sopimaan havaintoihin tiedeyhteisöä tyydyttävällä tavalla. Mutta sikäli se on väärä, että jokaisesta filosofisesta teoriasta voidaan muodostaa myös matemaattis- fysikaalinen malli, ja niitä kyllä riittää. Kaikista niistä pitäisikin muodostaa malli ja testata niitä. Tätä ei kovinkaan aktiivisesti tehdä tutkimuslaitoksissa, koska ne järjestään kannattavat BB:tä. Ja on niitä olemassa, esim Suntolan Dynaamisen Universumin (DU) teoria https://physicsfoundations.org/fi/1_5_dynaaminen-universumi.html

10. Samoin on väitetty, ettei filosofinen kritiikki ymmärrä tarpeeksi nykyistä teoriaa. Tämä voi päteä joihinkin kriitikoihin, muttei kaikkiin. Esim A Cosmology Group on ammattitiedemiesten ryhmä https://cosmology.info

11. Havainnot tukevat vain nykyistä. Tämä ei pidä paikkaansa, moniakin teorioita voidaan kehittää ja niihin sitten tehdä tarvittavat korjaukset, että ne sopisivat havaintoihin, niinkuin nyt tehdään BB:lle.

Vaihtoehtoiset teoriat

Multiuniversumi. Braanit ym https://fi.wikipedia.org/wiki/Multiversumi

Staattinen universumi. Fred Hoyle esitti sellaisen aikanaan. Sitäkin voidaan muunnella ja kehittää.

Sykliset mallit.

Suntolan DU mainittiin jo. Se perustuu neliulotteiseen avaruuteen ja aika on mukana hieman toisella tavalla kuin GR:ssä. Alku ja laajeneminen siinä on, mutta niiden merkitys on toisenlainen neliulotteisessa avaruudessa kuin neliulotteisessa aika- avaruudessa.

Paras teoria on ehkä, että galakseja ja räjähdyksiä vaan on ikuisesti ajattomassa ja rajattomassa avaruudessa. Siltähän tuo universumi näyttää, kun katselee Hubblen kuvia ja tietokonemalleja avaruudesta ja galaksijoukoista ja ketjuista. Lambda CDM- mallissa ei enää ole mitään räjähdystä, mutta kyllähän se niin on, ettei mikään kosmologinen teoria pärjää ilman räjähdyksiä, kaikki taivaankappaleet ovat jonkin räjähdyksen jälkeisen sumun tiivistymiä.

Tässä teoriassa ”alkuräjähdys” olisi paikallinen, mikä selittäisi sen, että galakseissa on näkyvissä tietty kehitys jostakin alkutilasta. Eikä tarvittaisi multiuniversumia, vaan tämä näkyvä universumi näkyvyyttä suurempana voisi olla jo koko kaikkeus. Galaksien etääntymisen selittäisi rajattoman tilan kaikenkäsittävä ominaisuus ja paikallisesti paikallinen räjähdys. Kaikki galaksit vaan pyörivät ja liikkuvat monimutkaisilla radoilla, jotka joka paikassa katsottuna kaukaisille galaksijoukoille ovat poispäin meneviä liikkeitä. Eivät ikuisesti vaan jossakin vaiheessa muuttuvat kaareutuviksi monimutkaisilla radoilla avaruuden kaikenkäsittävässä tilassa.

Sähkömagneettiset voimat, magnetismi, pelkän painovoiman lisäksi, on uusi teorialinja.

Tilanne tieteessä

Tieteessä kannatetaan BB:tä, mutta vaihtoehtojakin etsitään aktiivisesti. Virkoihin kaikissa maailman yliopistoissa nimitetään lähinnä vain BB:n kannattajia. Samoin tiedelehdissä julkaistaan vain valtavirran tekstejä. BB:stä on konsensus, muttei se enää välttämättä ole tieteen sana. Koko popularisointi ja oppikirjat ovat BB:n kannalla ja sen popularisointia.

Vaihtoehtoiset teoriat kuitenkin etenevät ja niiden kannattajilla on yksimielisyys nykyisen teorian virheellisyydestä, mutta yhteistä vaihtoehtoteoriaa ei ole. Se voi olla hyväkin asia ja asianmukainen tilanne: Ehkä on parempi, että universumista on vielä monta teoriaa yhtä aikaa, koska kerran universumi on lähinnä tuntematon eikä tunnettu asia.

Teologia. Jumala ja universumi

Vaikka Jumala- käsityksiä on monenlaisia, järkevintä luulisi olevan ajatella, että Jumala ei ole universumin ulkopuolella vaan on sen päällikkö, kaikkien olentojen ylin johtaja ja maailmojen luoja. Kun Jumala loi, Jumala oli jo olemassa ja universumi oli sellainen kuin silloin oli. Teologiassa on logiikkavirhe, jos ajatellaan että Jumala on universumin ulkopuolella. Ulkopuolta ei ole. Kaikki, myös Jumala kuuluu universumiin. Universumi on Jumala ja universumi yhdessä, ei ole niin että olisi olemassa universumin ulkopuolinen Jumala, joka olisi luonut universumin. Universumi on ikuinen, aina ollut niinkuin Jumalakin, universumissa on ikuisia ja ajallisia asioita, universumi ja Jumala ja muutama muukin asia ovat niitä ikuisia asioita. Tällainen kuin universumi nyt on, universumin laatu, voi olla luotu, muttei universumi olemattomuudesta olemiseen. Kuitenkin siihenkin pätee paremmin se, että universumi on aina ollut samanlainen kuin nytkin. Voi se tietysti olla yksi ja ikuinen ympyräkin, koko universumin kehitys, toistuvia vaiheita, sykilinen universumi.

Ja oli millainen oli, ilmeisesti sellainen, ettei ihminen voi sitä täysin käsittää. Jumalan, Jumalan taivaiden, henkimaailman ja universumin asiat jäävät salaisuuksiksi, tuntemattomiksi asioiksi. Näin on tarkoitettu tässä ihmisen koetusajassa maapallolla.

Luominen koskee enemmänkin maapallon asioiden luomista, järjestämistä. Jumala on luonut maailmoja universumiin, kaiken mitä luotu on, ja konkreettisesti ainakin maapallon nykyisen järjestyksen, muttei universumia kokonaisuutena tyhjästä.

Filosofinen analyysi valtavirran teoriasta

Dialogia käydään aktiivisesti foorumeissa ja tieteellisessä lehdistössä. Tämä kirjanen on syntynyt käytyjen keskustelujen pohjalta. Hahmottuu kaksi linjaa. Valtavirran tukeminen. Valtavirran kritiikki. Kritiikillä ei ole yhtenäistä teoriaa, mutta nykyisen virheet nähdään selvästi.

Kriittisen menetelmän mukaan BB:n perustelut ovat heikkoja monessa kohtaan. Ei voi olla alkua eikä laajenemista. Mihin alku teoriassa perustuu? Teoria voidaan kumota. Se sisältää kehäpäättelyjä.

Skeptisen menetelmän mukaan BB ei suinkaan ole perusteltu oikein ja siihen voidaan kohdistaa monia vakavia huomatuksia. Sen premissejä voidaan epäillä.

Loogisesti väitteiden premissit, aksioomat eivät ole pitäviä, oikeita, eikä niistä seuraa mitä väitetään, vaan löytyy kehäpäättelyjä. Matematiikka voidaan esittää jokaiselle muullekin filosofiselle teorialle. Universumin matematiikan ei tarvitse olla juuri BB:n mukainen.

Mitä tiedetään ja mitä ei tiedetä: tiedetään että universumi koostuu galaksiketjuista, ja menneisyyteen n 13 miljardin vuoden päähän on näin. Ei tiedetä, mikä on nuori galaksi ja mikä vanha galaksi. Ei tiedetä, onko tämä jo koko universumi vai vain osa siitä, ja millainen osa ja millainen on koko universumi. Ei tiedetä millaista oli ennen tätä, eikä tiedetä millaista on tällä hetkellä muualla. Hiukkasfysiikan ja kosmologian yhdistäminen on ilmassa. On täysin mahdotonta tietää, mitä koko universumissa tapahtui yhtä aikaa 13,8 miljardia vuotta sitten.

Vaihtoehtojen erittely tuntemattomista asioista: tämä näkyvä universumi voi olla yksi osauniversumi, kupla, tämä voi olla jo koko kaikkeus, tämä voi olla koko kaikkeus suurempana ja samanlaisena. Viimeinen on ilmeisesti, ehkä tai selvästi paras ja silloin universumi on ilman alkua ja laajenemista.

Empirisen ja rationaalisen tiedon vuorottelu, tieteenfilosofia, tietoteoria: fysiikassa voi olla eksaktit teoriat, mutta kosmologiassa tarvitaan vielä monta teoriaa yhtä aikaa. Empiirinen tutkimus ei yksin riitä, tieto on aina empiirisen ja rationaalisen tiedon dialektista vuorovaikutusta ja yhteyttä parhaaseen mahdolliseen tieteelliseen tietoon. Naturalistinen tieteenfilosofia ei ole ainoa oikea titeenfilosofia, vaan vain yksi suuntaus tieteenfilosofiassa.

Maailmankatsomusten asema kosmologian kohdalla: kosmologia on edelleen enemmän maailmankatsomusta kuin tiedettä.

Kosmologian asema yhteiskunnassa: kenelle maksetaan ja mistä. Ihmisen tieto 2000- luvulla maapallolla, kuinka täydellistä se voi olla universuista?

Oivallukset

Oivallukset, filosofiset keksinnöt, väittämät, joihin esitys pohjautuu:

Käsiteanalyysi maailmasta ja universumista. Ennenkaikkea pitää erottaa toisistaan paikallinen osauniversumi ja universumi. Tämä jo kumoaa BB:n. Se ei ole teoria universumista vaan paikallisesta osauniversumista.

Galaksien etääntymisen selitys avaruuden rajattomuuden pohjalta. Kumoaa BB:n. Sitä ei tarvita, ei tarvita avaruuden laajentumista, koska avaruuden rajattomuus selittää saman asian.

Ei tiedetä mitkä maapallolla havaitut luonnonlait voidaan yleistää universumiin ja mitä luonnonlakeja ei voi yleistää.

Kosmologian nykyvaiheessa pitää olla vielä monia teorioita universumista yhtä aikaa, eikä luulla jo että tiedettäisiin mikä on oikea teoria.

Avaruuden laajeneminen on siis näennäistä niinkuin auringon kiertäminen maan ympäri, ei sen kummenpi asia. Galaksit vaan kiertävät toisiaan monimutkaisilla radoillaan, jotka ovat ympyrä-, ellipsi- ja spiraaliratoja monimutkaisissa painovoima- ym voimakentissä. Kaukaisimmat galaksijoukot etääntyvät katsojasta sitä nopeammin mitä kauempana ovat, koska avaruus on sellaisella tavalla rajaton, että juuri tältä joka paikasta näyttääkin.

Neliulotteinen tila kuvaa kaikenkäsittävän avaruuden matemaattisesti ihan hyvin.

Neliulotteisuus on todellisuudessakin, neliulotteisuus eli ainakin se asia, mitä neliulotteisuus kuvaa hyvin, on todellisuudessakin. Se asia on, että universumi muodostaa kaikenkäsittävän tilan, ulkopuolettoman tilan, joka ei ole enää minkään suuremman tilan sisällä vaan se on se kaikki tila. Matemaattisesti: yksi mahdollisuus: neliulotteinen pallomainen tila määrätyllä mutta suunnattoman suurella tuntemattomalla säteellä. Loogisesti: universumi on joukko, joka samalla on joukon ainoa osajoukko.

On olemassa pisin mahdollinen etäisyys, suurin mahdollinen tila.

Suhteellisuusteoriaa ei pidä yleistää koko universumiin.

Uusi universumin teoria: galakseja ja räjähdyksiä ajattomassa ja rajattomassa universumissa.

Alkupamaus on paikallinen, muualla niitä on lisää.

Jokaiselle filosofiselle teorialle voidaan tehdä matemaattis- fysikalinen malli, Nykyisen teorian matematiikan tunteminen ei ole välttämätöntä, eikä voida vedota siihen, että jollakin filosofisella teorialla ei vielä ole matemaattista mallia.

Ei siis tarvitse tuntea nykyisen teorian matematiikkaa ammattilaistasoisesti.

Nykyinen teoria pohjaa empirismiin, fysikalismiin ja naturalistiseen tieteenfiloosofiaan. Muitakin filosofioita on.

Jos alkuräjähdyksessä on kyse paikallisesta räjähdyksestä, räjähdyksen paikka näkyvällä taivaalla ja etäisyys ovat pääteltävissä empiirisistä tiedoista.

Mikään kosmologinen teoria ei tule toimeen ilman räjähdyksiä, koska jokainen taivaankappale on jonkin räjähdyksen jälkeisen sumun tiivistymä.

Keskustelu foorumeissa ei riitä. Siellä keskustelu ei voi olla riittävän perinpohjaista. Itsekunkin on tehtävä tällaisia kokonaisesityksiä vaihtoehtoisista käsityksistä. Valtavirta kyllä pitää huolta omista julkaisuistaan.

Jos ei kukaan guru käännä takkiaan, eikä vaihtoehtoisille teorioille tule oppituoleja yliopistoissa, pitää perustaa omat seurat, yhdistykset ja tutkimusinstituutit. Näitä ovat ainakin Universumi- ryhmä Facebookissa, Luonnonfilosofian seura ja kansainvälisesti A Cosmology Group.

Nämä asiat ja ajatukset ovat olleet idullaan jo filosofiassani 1986 lähtien ja täsmentyneet jatkuvasti keskusteluissa foorumeissa ja ajatuksissani ja kirjoituksissani.

Lähteet:

Muutama lähde on linkkinä edellä. Esitys perustuu tähtitieteelliseen ja filosofiseen yleistietoon ja keskusteluihin foorumeissa. Aikaisemmat kirjoitukseni ja tämä ovat www.santavuori.com kotisivuillani.