Luku 2.

 

 

Muut uskonnot

 

  

Joka on jaksanut kahlata tähän asti esityksen kristinuskosta, ih­mettelee varmaankin, kuinka filosofian harrastaja voi näin kritiikittömästi va­lita kristinuskon maailman moninaisten uskontojen joukosta. Se vaatiikin perustelun.

    Oletettavasti muissa uskonnoissa on paljon totuutta. Islamin­usko, budhalaisuus, hindulaisuus ym uskonnot kantavat kaikki jotakin totuutta niinkuin eri kristilliset lahkotkin. Niihin täytyisi jokaiseen erikseen huolellisesti paneutua aivan samalla tavoin kuin edellä kristinuskoon.

    Valinta johtuu siitä, että kun käytetään uskon menetelmiä, lue­taan Raamattu, Koraani jne ja rukoillaan, saa todistuksen siitä, että nimenomaan kristinuskoon pitäisi uskoa. Kristityillä myös on tämä vapaus tutustua muihin uskontoihin ja vaikka kääntyä nii­den kannattajaksi. Esim islaminuskoisilla ei useinkaan tätä va­pautta kristinuskon eikä minkään muunkaan uskon suhteen ole. Noin sata vuotta vanha tämä vapaus silti Suomessakin vasta on. USA:ssa tämä vapaus on ollut aina, ja siksi on luonnollista, että sieltä tulee kaikenlaisia uusia uskonsuuntauksia, ja että Jumala perusti kirkkonsa nykymaailmaa varten juuri sinne ensiksi.

    Ja olisivatko apostolit valehtelijoita (Pascal)? Kun psykologi­sin menetelmin tutustuu apostolien ja opetuslasten sielunelämään, on selvää, etteivät he ole sellaisia ihmisiä, jotka valehtelisivat täl­lai­sissa asioissa. He ovat kirjoittaneet evankeliumeissa mitä ovat nähneet ja kokeneet. Eri apostolit ovat kokeneet tapahtumat hieman eri tavoin, mutta kaikki kertovat rehellisesti omat koke­muksensa. He ovat nähneet ylösnousseen Kristuksen.

    No, yhtä hyvin voisi tietysti sanoa, että olisiko Muhammed va­leh­telija? Kyllä kai hänkin on nähnyt näkynsä niinkuin ne ker­too. Mutta hänen kohdallaan on juuri ongelmana hänen suhtau­tumi­sensa Kristukseen, Kristus on hänelle vain profeetta, ei Ju­mala. Silloin hän kristityn mielestä on harhautunut opissaan jos­takin syystä. Muhammed luuli olevansa yhtä tärkeä kuin Jeesus. Tämäpä voisikin olla merkittävä kysymys kysyä aina islaminuskoisilta: kumpi on suurempi profeetta: Jeesus vai Muhammed? Ehkä he hieman takeltelevat vastatessaan.

    Jos uskoo Uuden Testamentin evankeliumeihin, on valittava kristinusko. Myös Mormonin kirja on uusi todistus kristinuskon totuudesta. (Tästäkin syystä on todella älytöntä - älyllisesti suo­rastaan raivostuttavaa - että kristikunta on hylännyt Mormonin kirjan, kun kaiken järjen mukaan jokaisen kristityn pitäisi suuresti iloita tästä uudesta todistuksesta kristinopin totuudesta. Mutta tässähän onkin kysymys tunneasioista, vääristä tunteista, vääristä perinnäistiedoista.)

    Tässä on nyt joka tapauksessa kysymys uskonasiasta, ja on tehty vain tietty valinta. Oma mielipide on viime kädessä ainoa muille kelpaava perustelu, muutenhan ei sitä paitsi olisi kysymys uskosta vaan tiedosta.

    Tämän valinnan jälkeen on tärkeää painottaa ja korostaa, että tärkeitä totuuksia on muissakin uskonnoissa. Muinaisissa uskon­noissa on myös opetettu ihmiskuntaa, ja sikäli kuin ne ovat tul­leet Jumalalta, niissä on sitten tietysti myös valmisteltu ihmiskun­taa Israelin uskonnon ja kristinuskon ymmärtämiseen ja vas­taanottamiseen. Sitä paitsi ne ovat kaikki alunperin Adamin ja Nooan uskontoa, Raamatun uskontoa, ne ovat vain vääristyneet vähitellen. Uskontojen välinen ristiriita ei ole sellainen, että ne välttämättä riitelisivät opin kysymyksistä keskenään, vaan sel­lai­nen, että ne eri tavoin kaikki valmistavat ihmistä totuuden ym­märtämiseen. Mitä pahaa on esimerkiksi siinä, että budhalai­nen pyrkii valaistukseen? Varmasti olisi jokaiselle hyvä saada valais­tus, jonkinlainen mystinen kokemus totuudesta ja maail­mankaik­keuden järjestyksestä, ja yhteys Jumalaan.

    Jos tämä kirja olisi kirjoitettu Iranissa, kristinusko olisi käsi­telty pintapuolisemmin ja islaminuskonto huolellisemmin, vaikka kan­natus olisi pysynyt kristinuskon puolella.

    Iranissa tämä kirja ei olisi mennyt sensuurin läpi, täällä tätä on ollut vaikea saada julkaistua (1).

    Suomeenkin levinneestä Krisna-tietoisuus liikkeestä on syytä vielä sanoa senverran, että jos Kristus tai Isä-Jumala on joskus ammoisina aikoina ilmestynyt intialaisille, niin tottahan se on tär­keä ja merkittävä asia, ja Veda-kirjoihin on syytä perehtyä huo­lellisesti. Sitä vain on vaikea käsittää, miksi pitäisi ruveta seuraa­maan tällaisia muinaisia opetuksia, kun niiden jälkeen on jo il­mes­tynyt Vanha Testamentti ja Uusi Testamentti. Ja vielä Mor­monin kirja aivan nykyaikana. Nyt on uuden liiton aika eivätkä muinaiset opit enää päde, eivätkä ne ole edes säilyneet meille puhtaina.

    Suomalaisten muinaisuskonto ei myöskään välttämättä ollut niin pakanallinen kuin papit aikoinaan luulivat sitä hävittäessään. On­han se saattanut syntyä Nooan aikoihin, eli olla uskoa kor­keim­paan Jumalaan. Sitten vuosisatojen kuluessa, kirjoitetun Raama­tun puutteen takia, se on vähitellen vääristynyt ja sen al­kuperäi­nen muoto on unohdettu. Suomalaisilla oli suuri onni omistaa voimallisia tietäjiä, Väinämöinen ym, jotka varmaankin tiesivät Jumalasta hyvin paljon.

    Tietäjien tieto säilyi kansanrunoudessa, johon myös muut mer­kit­tävät tapahtumat ovat jättäneet jälkensä, esim meteoriitin pu­toaminen Eestiin, Saarenmaahan, jonka tapahtuman yhteyteen Seppo Ilmarinen ja Sampo-eepos liittyvät osittain (2).

    Sampo-eepos kuvaa tapahtumaa, jolloin Eestin Väinäjoen varren, eli Kalevalan, rautalouhokselta haettiin seppä Pohjolaan, Saarenmaalle, takomaan sinnekin rautalouhosta, Sampoa. Sampo ilmentää silloista maailmankatsomusta, maail­maa kodasta katsoen, jolloin suuri maailmankuusi kiertää ikuista ym­pyrää Pohjantähden ympäri. Sampo on se napa, johon kuusen rungon (maailmanpatsas muiden kansojen mytologiassa) tyvi on tuettu. Pohjantähden kohdalla (nykyään) on kuusen latva, tähtitaivashan kiertää sen kohdan ympäri. Kirjokansi on taivaan tähdet taivaankannella (tähdet ovat myös kynttilät joulukuusessa). Sampo oli kuusen muotoinen pienoismalli maailmankuusesta ja kirjokannesta, jon­kinlainen taikakalu ja siihen liittyi joitakin raudan työstämisväli­neitä ja koneita. Saarenmaahan pudonneesta meteoriitista saatiin se rikkaus ja erilaiset tavarat, joita Sampo jauhoi, raudan työs­tämisen ja myymisen avulla. Nyt kun tiedämme, mikä maailman paras mylly on, niin profeetallisesti Sampo tarkoitti tietysti Nokiaa ja internetiä :-)

    Antero Vipunen saattaa kuvastaa esimerkiksi jotakin muistoa siitä apostolista, Andreaksesta, joka perimätiedon mukaan lähti lähetysmatkalle Rooman pohjoispuolisiin maihin, Skyyttien maa­han. Tälle hypoteesille ei ole tosin muuta perustetta kuin nimien yhtäläisyys (3).

    Kun muinaisusko sai väistyä Rooman maailmanuskonnon tieltä, tietäjät, esi-isämme, kaikkien nykyisten suomalaisten to­delliset isovanhemmat - kaikki nimittäin olemme jotakin kautta jälkeläisiä jollekin silloiselle suomalaiselle, välissä on niin monta suku­polvea - jättivät meille perinnön: älkää unohtako muinaisia tietä­jiä ja sankareita, Väinämöistä, Joukahaista, Seppo Ilmarista, Lemminkäistä, Antero Vipusta jne, älkää unohtako Väinämöisen laulua, maailman syntyä, Sampoa, kansanrunoja ja runonlaulua. Älkää unohtako saunaa, merenkäyntiä, kalastusta ja metsällä käyntiä, älkää unohtako sisua.

    Ja kaikesta tästä suomalaiset ovat pitäneet kiinni. Runojen säi­lyminen on ollut lähinnä taiteilijoiden ja kansatieteilijöiden an­siota, ja karjalaisten, jotka erämaillaan kaukana sivistyksestä oli­vat säilyttäneet muinaisrunot. Kyllä ne silti vielä tunnettiin Länsi-Suomessakin jossakin määrin. Itämeren rannoilla, itäme­rensuomalaisten keskuudessa ne suurelta osin ovat syntyneet, Ber­rice’n ja Ultima Thulen mailla. Lennart Meren (4) mukaan Thule olisi Eesti ja Saarenmaa, silloisen Itämeren laivareitin yksi etappi. ”Thule”-sana tulisi itämerensuomalaisesta ”tuli”-sanasta.

    Monet asiat kansanrunoissa ja Thulen paikka saavat selityk­sensä n v 600 eKr Saarenmaahan pudonneesta meteoriitista, jonka pu­toaminen oli aikamoinen tulenleimaus, näkyi Ruotsiin ja Suomeen asti. Putoamiskraaterista louhittiin sitten rautaa vuosi­satoja ja eestiläisistä tuli kuuluisia seppiä.

    ”Päivän päästö”-runo voisi myös liittyä tämäntyyppisiin tapah­tumiin, sillä suuri meteoriitti pudotessaan saattaa myös aiheuttaa magmapurkauksia, joiden nostattamien savu- ja tuhkapilvien takia tulee pimeä. Myös metsäpaloissa tulee pimeää savun takia.

    Eikö myös Berrice-sana muistuta huomattavasti suomalaisten usein mielellään voimakkaasti pärisyttämää ”perrkele!”-sanaa? Berrice on ollut Varsinais-Suomen nimi joissakin vanhoissa kar­toissa.

Luku 3.

 

Rajatieteet

 

 

UFO:jen, okkultismin, noituuden ja parapsykologian tutkimista sanotaan rajatieteiksi. Myös teologia ja muu Jumalan ja uskonnon tutkiminen on tavallaan rajatiede. Näiden tieteellinen tutkiminen on tietenkin tiedettä, mutta kun nämä ilmiöt ovat toisaalta varsin epämääräisiä ja juuri ilmiöiden todellisuuspohjaisuus, itse niiden olemassaolo, odottaa skeptikkojen mielestä tieteellistä todistusta, on niitä ruvettu kut­sumaan rajatieteiksi.

 

 

 

            1. UFO:t

 

 

Edellä on teoreettisesti oletettu Linnunradan kulttuuri ja koko maailmankaikkeudenkin kulttuuri Jumalan materialistisena selityksenä. Mahdolli­suutena tämä on aivan järkevä, emme tosin tiedä, onko siellä mi­tään yhtenäistä kulttuuria vai erillisiä kulttuureita, jos siellä jota­kin on. Luultavasti siellä on paljon väkeä, asuttuja planeettoja melkein joka aurinkokunnassa. Se on paljon todennäköisempää kuin se, ettei elämää muualla olisi. Tähän ei ole mitään tieteellisiä todisteita, mutta nyt esitetyn maailmankuvan kokonaisuuteen sopii paremmin tällainen ajatus kuin mikään muu ajatus. Olisi pe­rin kummallista, jos näin iäkkäällä Linnunradalla, puhumattakaan kaikkien galaksien muodostamasta kokonaisuudesta, olisimme ensimmäisiä. Ja koska ihminen on Jumalan kuva, ihmisen muo­toinen olento on korkein laji muuallakin. Ihmisolento ei silti muualla ole välttämättä aivan samanlainen kuin täällä ja kaiken­laisia muitakin lajeja voi olla.

    Miksi sitten muut kulttuurit eivät asetu yhteyteen maapallon kanssa avoimesti ja julkisesti, hallitustasolla? Tämä on asia, jonka takia on järkevää ajatella, ettei lähistöllä ole ainakaan meitä kor­keampia kulttuureita. Mutta jos ajattelemme, että kaikkeus on täynnä tällaisia koetuspaikkoja kuin maapallo, ja niillä on kaikilla omat rajansa, mihin niiden ihmiset pääsevät, niin on luonnollista että asia on näin. Juuri niinhän sen pitää silloin ollakin. Kor­keammat kulttuurit suhtautuvat meihin kuin me eläimiin luon­nossa ja korkeintaan tarkkailevat meitä puuttumatta asioihin pal­joakaan. Enkelien ja jumalien intressi olla yhteydessä ihmisiin on taas olla yhteydessä lähinnä vain uskonnon kautta. Vain yksi (kolme) Jumala saa ohjata meitä, ja muut eivät puutu meidän asioihimme. Meidän on mahdotonta ja laitonta olla yhteydessä muihin jumal’olentoihin ja heidän on ilmeisesti laitonta olla mei­hin yhteydessä kovinkaan paljon. He tarvitsevat luvan Jeesuk­selta.

    Lentävien lautasten lentäjien väitetään silti ilmestyneen ihmi­sille aamuhämärissä syrjäisillä maaseutualueilla useita kertoja. Jotkut näistä lentäjistä ovat väittäneet olevansa alunperin maa­pal­lolta. Osa näistä ns kontaktitapauksista on oikeustieteen me­netelmin tutkittuina aitoja. Ja uskonto ja mytologia kyllä ker­tovat samoja asioita, monet tarut voidaan tulkita ufologisesti.

    Myös on nykyään paljon ihmisiä, jotka väittävät olevansa koko ajan yhteydessä UFO:ihin. Tässä heillä kuitenkin näyttää lahjak­kaasti menevän sekaisin ero fyysisten olentojen ja henkimaailman olentojen vä­lillä. Monet UFO-kontaktit ovat selvästikin kontak­teja henkimaa­ilman olentoihin. Silloin joudumme miettimään henki­maailman kahta puolta, hyvien henkien ja enkeleiden puolta ja pahojen henkien ja enkeleiden puolta. Kumman puolen kanssa nämä kontaktihenkilöt oikein haluavat olla tekemisissä, ja milloin taas on kysymyksessä aidot ulkoavaruuden olennot?

    Kun Saatanan henkiolennot ovat mestarihuijareita, tällä alu­eella saa olla hyvin varovainen. Saatanan henget eivät suinkaan ole välttämättä matalatasoisia örisijöitä, vaan he voivat olla erit­täin hienostuneita ja korkeatasoisia ulkoisesti. UFO-intoilijat ovat vaarassa pahasti haksahtaa, niinkuin näkyy viimeaikaisissa lahko­jen joukkoitsemurhissakin, ja niinkuin näkyy monien hurahtami­sesta Urantia-kirjaan, jossa kuitenkin on selvästi Raamatun vas­tainen käsitys Jeesuksesta - mikä perustelu tosin menee läpi vain oikeaoppiselle kristitylle.

    Kuinka varmaa sitten on, että ulkoavaruudessa on kulttuureja? Voidaan esittää seuraava yhteenveto:

 

            Tieteellisessä mielessä ajatus ulkoavaruuden kulttuureis-

            ta on teoreettinen hypoteesi (oletus), jolla on jo jonkin-

verran kokemusperäistä näyttöä, ja joka on   todennäköisin

kaikista vaihtoehdoista kehitysopin ja aikojen ja

paikkojen runsauden (vähintään 14 miljardia vuotta ja

2 x 14 miljardia valovuotta tähtiä) takia.

 

Nykyaikana ei ole millään tavalla epätieteellistä esittää tällainen oletus, eikä se koskaan ole ollut epätieteellistä. Kuten on jo mainittu, suuri renesanssifilosofi Giordano Bruno oli sitä mieltä. Filosofi­sesti tämä ajatus on renesanssista alkaen ollut täysin mie­lekäs ja jär­kevä spekulaatioiden kohde. Riittävät todisteet vain puuttuvat. Tiedemiehet - filosofit ja tähtitieteilijät - vain pelkää­vät mainet­taan tieteellisessä yhteisössä. Onko se turhaa vai ei? Kyllä se on jo turhaa.

    Epätieteellistä olisi väittää, että tieteellinen näyttö olisi jo joka suhteessa saatu. Oletuksena ei väite ole epätieteellinen, vaan ny­kyään on epätieteellistä, jos tämä oletus teologiassa, mytologioi­den tutkimuksessa, historiassa, antropologiassa, arkeologiassa ja tähtitieteessä jätetään tekemättä ja ilman vakavaa tarkastelua. Tässä asiassa tavallinen kansa Dänickenin (joka on kyllä hyvin epätieteellinen harrastelija-arkeologi) johdolla on osoittautunut paljon viisaam­maksi kuin tiedemiehet. Mutta kyllä tiedemiehetkin nykyään tut­kivat ihan tosissaan elämää muualla maailmankaikkeudessa. He tutkivat meteoriitteja tässä mielessä, Marsia, Jupiterin ja Satur­nuksen kuita, ja radiosanomia yritetään löytää muualta ja lähettää muualle. Lisäksi tutkitaan teoreettisesti tähtien ympärillä olevaa elämän vyötä, aluetta, jolla maapallon kaltaisen elämän mahdolli­suus on ole­massa.

    Ja UFO-tutkijat tutkivat aivan tieteellisesti kaikkia UFO-havaintoja ja UFO-kontakteja. Aika vakuuttavia tapauksia alkaa jo olla varsin paljon, voidaan jopa jo muodostaa kuva muutamista erilaisista olennoista, jotka erityisesti ovat yhteydessä maapalloon.

    Filosofisesti mielenkiintoista tässä on se, että ilmeisesti ulkoa­va­ruudessa on kulttuureja, jotka jossakin määrin käyvät maapal­lolla, ja on olemassa ihmisiä, jotka ovat heihin yhteydessä enem­män kuin ihmiset yleensä. Voidaanko tämä todistaa on silti avoin de­battikysymys  vielä skeptikkojen mielestä. Oikeustieteen mene­telmin tutkittuna asia on jo selvä: kulttuureja on ja täällä käydään. (Katso myös: Elämä muilla taivaankappaleilla, Osa I, luku 4:6)

 

 

 

            2. Parapsykologia, okkultismi ja noituus

 

 

Parapsykologia luuli jo päässeensä niin pitkälle, että Kir­lian-kuvauksesta tuli normaali tieteellinen menetelmä, jolla luul­tiin voitavan valokuvata ihmisen ympärillä oleva aura, tietty hen­kinen säteily, joka lähtee ihmisen astraaliruumiista. Mutta välillä näytti siltä, että kyseessä on normaali fysikaalinen juttu, ihmisen kehon likaisuus esimerkiksi vaikutti valokuvaan. (Nyt taas silti uskonsa säilyttäneet ovat esittäneet uusia todisteita Kirlian- kuvauksen puolesta.)

    Telepatian ja muiden parapsykologisten ilmiöiden olemassa­olosta ei ole saatu kunnon näyttöä, puhumattakaan siitä, että il­miöiden luonteen ymmärtämisessä olisi edetty jatkuvasti syvem­mälle, niinkuin yleensä tieteessä tapahtuu. Parapsykologiset ilmiöt kar­kaavat jollakin tavoin tutkijoiden ulottumattomiin.

    Onkin oikeastaan suuri onni, etteivät ihmiset pääse näissä asi­oissa eteenpäin, sillä selväähän on, että tietoa ensimmäiseksi käytet­täisiin vakoiluun ja sodankäyntiin. Ihmisrotu on senverran pahuu­teen taipuvainen laji, ettei voi toivoa sille kaikkea tietoa.

    Parapsykologisten ilmiöiden ymmärtäminen on vielä sangen vä­häistä. Monet ilmiöt kuuluvat noituuden alueeseen, ja ihmiselle olisi viisainta jättää ne omaan arvoonsa ja keskittyä normaaliin uskonnon harjoittamiseen. Olisi noituudestakin silti hyvä jotakin tietää.

    Vanhaan aikaan Lapissa sekaisin menemistä, mielisairautta, pi­dettiin kutsuna noituuteen. Sitä se juuri onkin, tänä päivänä niin­kuin ennenkin, henkimaailman kannalta. Yhteiskunnallisesti, psy­kologisesti ja biologisesti se on jotakin muuta, ja kaikki nämä ta­sot pitäisi muistaa yhtä aikaa mielisairauksien selittämisessä. Mielisairaus on henkimaailman asia erityisesti siinä mielessä, että monilla mielisairailla on hävinnyt ero tämän maailman ja henki­maailman väliltä. Tämän verhon häviäminen on valtava tajunnan­laajeneminen, eivätkä ihmiset sen tapahduttua pitkään aikaan pääse ta­sapainoon. Lääkärit ja heidän apulaisensa sitten sekoittavat potilaiden pään lopullisesti väittämällä kaikkia näkyjä ja kuulemi­sia harhoiksi, valveilla nähdyiksi ja kuulluiksi unielämyksiksi. Si­tähän ne tietysti ovatkin, mutteivät aina ja joka suhteessa. Joskus ne ovat todellista yhteyttä henkimaailmaan ja todellista telepatiaa. Potilasta ei päästetä terveen kirjoihin ennenkuin hänet on terrori­soitu uskomaan näkynsä harhoiksi. Muuten hänellä ei ole ns ”sairaudentuntoa”.

    Näinollen ihmiselle on useinkin suuri onnettomuus, jos häneltä katoaa normaali tapa ajatella ja nähdä maailma ja hän joutuu yh­teyteen henkimaailman kanssa (aivan sama kuin UFO-kontakteissa). Näin voi käydä sellaisillekin ih­misille, joilla ei ole kummempia psyykkisiä vaikeuksia elämäs­sään. Siitä lähtien ihmisen kaikki psyykkiset oireet ja häiriöt tulki­taan mielisairauden tasoisiksi, koska hänellä kerran on har­hoja.

    Tämä on todellista nykyajan noitajahtia; toisaalta se on hyvä, koska kyllä sekin on esivallan tehtävä, pahojen henkien työn vastustaminen - silloin kun on kyse niistä - mutta toisaalta on hirvittävää, jos ihmisiä leimataan mielisairaiksi silloinkin kun he ovat vain noitia tai opetuslapsia tai UFO:jen yhdyshenkilöitä, yh­te­ydessä henkimaailmaan.

    Ihmiset tietävät jo suurin piirtein, mi­ten psyykkisiä sairauksia pitäisi hoitaa. Riittävät rahat ja laitokset vain puuttu­vat. Nämä ihmiset ovat kärsineet vuosisatoja, olisi aika ru­veta suhtautumaan heihin inhimillisesti. Myös on kamalaa, jos usko­vaisia ruvetaan tieteellisen maailmankatsomuksen rajoittu­neisuu­den takia pitämään mielisairaina, niinkuin on pelättävissä, jos täl­laiset asenteet saavan vallan. Nykyään näyttää kyllä ihan hyvältä psykiatrinen käytäntö, psykiatria ei paljoakaan tarvitse enää mitään anti-psykiatriaa, enemmänkin rahaa ja laitoksia (pieniä laitoksia, ei suuria).

    Mielisairaat kuuluvat yhteiskuntaan niinkuin sinä ja minä. He ovat muissa suhteissa aivan tavallisia ihmisiä, ja kuka tahansa meistä voi yhtäkkiä olla samassa tilassa. Jokainen sairastuu tarpeeksi kovassa paineessa.

    Heidän ihmisyytensä olisi tunnustettava käytännössä ja konk­reet­tisesti, ei vain puheissa. Heidän suhteensa on jo tehty paljon vääryyksiä. Kun ihmiset koko ajan tekevät rikoksia - osa ihmi­sistä - miten on muka mahdollista, ettei mielisairaaksi tekemisen ja sairaalaan toimittamisen suhteen koskaan tapahdu rikoksia? Vain pari sellaista on tullut ilmi koko itsenäisyyden aikana. Enti­nen NL:ko tässä vain on rikollinen? Nämä ovat niin suuria rikok­sia ihmisyyttä vastaan, että ne olisi syytä mahdollisuuksien mukaan pikaisesti paljastaa.

    Edellä puhuttiin jo hengistä, pahoista ja hyvistä hengistä. Nii­den olemassaolo on myös hyvin vieras ajatus nykyihmiselle, ja paho­jen henkien karkoittamiset Uudessa Testamentissa on tulkittu sen ajan maailmankatsomukseen liittyväksi asiaksi, jota nykyai­kana ei tarvita, kun psyykkiset häiriöt ymmärretään tieteellisesti. On kuitenkin mahdollista edelleenkin ajatella henkimaailma ole­mas­saolevaksi ja yhdeksi todellisuuden tasoksi, tosin enemmän sala­tuksi kuin muut tasot, niinkuin tässä kirjassa on tehty.

    Tiedemiehellä pitää olla vapaus tehdä tämmöinen oletus ja tehdä tutkimusta sen pohjalta. Tämä vapaus on nykyaikana psy­kolo­geilta ja psykiatreilta puuttunut. Ilman henkimaailman asioita ei kuitenkaan pystytä luontevasti tulkitsemaan esim niitä kokeita, joissa ihmiset hypnoosissa kertovat ”edellisestä elämästään”. Henkimaailman kannalta ajateltuina tällaiset kokemukset voivat olla esim pahojen henkien valheita, joita ne puhuvat hypnoosissa olevan ihmisen kautta.

    Tässä ei ole nyt puhuttu paljoakaan varsinaisesta noituudesta. Se onkin asia, johon ei kannata liikaa paneutua, vaikka se on paljon nykyään muodissa tietyissä piireissä. Se on sitä taivaaseen kur­kottamista Baabelin tornin avulla, jonka Jumala kuitenkin se­koit­taa, jos se alkaa liian hyvin onnistua. Erilaiset vanhat ja uudet okkulttiset (salatieteelliset) liikkeet ovatkin nyt alkaneet kovasti nostaa päätään viime aikoina, eivätkä niihin osallistuvat ihmiset oikein tajua ole­vansa tekemisissä noituuden kanssa. On varmaan kiva herätä jos­kus vanhana jonakin päivänä ja yhtäkkiä huomata olevansa noita, kuin pääsiäisnoita pahimmasta päästä ulkonäöltään ja muutenkin.

    Kristillisessä mielessä noituuteen ei pidä ryhtyä, vaikka sellais­ten voimien olemassaolo ja vaikutus tunnustetaankin. Niitä ei myös­kään rukoilevan ihmisen tarvitse pelätä. ”Valkoisiakin” noi­tia ehkä on, sellaisia noitia, jotka ovat Jumalan eivätkä Saatanan palveluksessa. Noituuden sijasta pitää silti tietysti yleensä tehdä vain parannus ja ruveta kristityksi, eikä kaikilla kristityillä ole lahjaa olla henkimaailman kanssa yhteydessä eikä mitään erityistä henkimaailman lahjaa, paitsi mitä Pyhä Henki ja Hänen apulai­sensa kullekin tekevät ja ilmestyvät. Se onkin paljon tärkeämpi asia.

    Okkulttisissa piireissä ja New Age piireissä käytetään paljon kiehtovia psykoteknisiä menetelmiä, joogaa, transkendenttaalista ym mietiskelyä ja paljon erilaisia harjoituksia. Missä tässä menee raja kristilliseen paastoon, rukoukseen, mietiskelyyn ja mystiik­kaan nähden? Itse asiassa kristilliseen elämään varmaankin kuu­luu paljon enemmän harjoituksia kuin tähän asti on tajuttu, kun tieto kristinuskosta on ollut kadoksissa ja varsinkin luterilainen uskonharjoitus on aika kaukana kaikesta mystiikasta. Katolisella puolella on aina ollut harjoituksia, esim jesuiittojen perustaja Ig­natius Lloyola kehitti pitkälle viedyn henkisen harjoituksen me­ne­telmän, jonka avulla ihmisruumis saadaan alistumaan ja tot­te­lemaan mielen tahtoa. Kaikki kristillinen hartaudenharjoitus on myös psykoteknistä harjoitusta. Varmasti ihmisen luonnetta kas­vattaa valtavasti, jos hän käy joka sunnuntai kirkossa, niinkuin amerikkalaisilla on tapana. Tavallinen kristitty nykymaailmassa rukoilee joka aamu ja rukoillen lukee Pyhiä Kirjoituksia pätkän. Tämä on hyvin voimallinen psykotekniikka. Maallistuneemmatkin kristityt pitävät ainakin henkilökohtaisen iltarukouksen. Sekin voidaan käsittää psykotekniikaksi.

    Kuitenkin nopeimmin ja pisimmälle henkimaailman asioihin pää­see pitkälle viedyillä jooga-harjoituksilla, itämaisella mietiske­lyllä ja psykedeelisten aineiden käytöllä. Tämä kiehtoo nykymaail­massa monia ihmisiä, mutta siinä on omat vaaransa ja se helposti johtaa siihen, että tulee pahojen henkien huijaamaksi, yksinkertai­sesti noidaksi ennenpitkää tai peräti Saatanan palvo­jaksi. Parhaimmillaan se taas voi johtaa buddhalaiseen valaistukseen.

    On vaikea sanoa missä tässä menee raja. Paasto, rukous, kris­tilli­nen mietiskely, joogakin ehkä menetelmänä pelkästään ajateltuna, eri­laiset hartaudenharjoitukset ym varmaankin voivat kuulua osana kris­tilliseen elämään. Pyhien Kirjoitusten tarkka lukeminen on paras majakka henkimaailman loputtomissa soissa. Mutta esi­merkiksi ruumiista irtoaminen on myös täysin kristillinen asia, profeetta Elisa kävi Raamatun mukaan vakoilemassa Israelin vi­hollisia tällä tavoin, ja paljon muitakin erilaisia hurmostiloja ym mainitaan ai­van Raama­tun mukaisina asioina. Nykyaika tulee varmasti kiin­nostumaan näistä entistä enemmän New Age- liikkeen paineessa.

    Kristinuskossa varmasti on omat salaisuutensa: helmiä ei saa antaa sioille; mm sen takia se asia varmaankin on sanottu Raamatussa, varmasti on paljon tietoa ja kirjoja ym kätkössä maailmalta ja osittain parhaimmilta kristityiltäkin tullakseen esille soveliaana aikana. Paljon siitä liittyy varmaankin Kristuksen opetuksiin 40 päivän aikana ylösnousemuksensa jälkeen, joista asioista Raamattu on omituisen vaitelias, salaperäisen hiljaa. Kuitenkin kaikki se on tarkasti erotettava okkultisesta tiedosta (vai pitäisikö sanoa muusta okkultisesta tiedosta), joka puolestaan vie vihollisen suuntaan. Kun ei vanno mitään, varsinkaan Jumalan nimeen, niin ei joudu okkultiselle, okkultismin saatanalliselle puolelle.

    Lienee suositeltavinta, että jokainen kirkkonsa sisällä oman us­kontonsa mukaisesti lähtee näihin psykoteknisiin harjoituksiin, lukee huolellisesti Pyhät Kirjoitukset, noudattaa kirkkonsa har­taudenharjoitusta ja minimiharjoituksena juuri aamulla rukoilee ja lukee luvun tai muutaman Pyhiä Kirjoituksia. Jos ei tiedä, miten kirjoituksia lukisi, niin voi lukea ne alusta loppuun ja sitten uu­destaan alusta niin monta kertaa kuin elämässään ehtii. Sillä ta­valla Vanhaa Testamenttiakin luetaan juutalaisten synagoogassa.

    Kaikkein kovin harjoitushan oli Jeesuksella itsellään, kun hän oli neljäkymmentä päivää erämaassa paastoamassa. Siinä on hyvä esi­merkki jokaiselle, joka on kiinnostunut okkulttisista menetelmistä ja psykotekniikoista, siitä on hyvä aloittaa, jos jaksaa ja pystyy (en kehoittaisi ketään kyllä olemaan juomatta vuorokautta kauempaa), ja siihen on kaunista päättää tämän kirjan mietiskelyt. Jumalan rauhaa kaikille totuudenetsijöille.